” Vuonna 2011 mietin säveltäjä Nalle Ahlstedtin kanssa osallistumista Euroviisukarsintoihin. Ahlstedt sävelsi kappaleen Hiekkaa Saharaan, ja yhdessä Sari Matalan kanssa ryhdyin sanoituspuuhaan. Kappale ei kuitenkaan päätynyt kilpailemaan, ja jätimme sen hetkeksi kypsymään.
Tammikuussa 2012 palasin äitiyslomalta töihin ja ryhdyin tekemään muutoksia sanoihin. Biisi valmistui ja näki päivänvalon toukokuussa 2012.
Viime vuoden lopulla kappale sijoittui kolmanneksi Radio Kajauksen nettihittibiisiäänestyksessä. Se tuntui hyvältä. Biisi on muutoinkin otettu hyvin vastaan niissä paikoissa, missä se on lähtenyt soimaan. Kappaletta on jopa tultu toivomaan illan aikana, mistä olen ollut erityisen iloinen.
Yleisesti ottaen en ole koskaan pelännyt esiintymistä, vaan olen pienestä pitäen viihdyttänyt vieraita milloin milläkin estradishowlla. Mutta jokin laulamisessa muille pelotti. Mökkimme vieressä on synkkä metsä, jossa oli hyvä käydä esiintymässä kenenkään kuulematta. Ohjelmistona oli tuolloin kaikki tuntemani lastenlaulut, mutta taisipa mukana olla Kake Randelinin Kuin joutsenlaulukin, joka löytyy vielä tänäkin päivänä ohjelmistosta.
Kohtasin pelkoni Kuopiolaisen Tellusteatterin musiikkinäytelmissä, jossa pääsin laulamaan sooloja. Teatteritaustasta on ollut hyötyä laulajan uralla. Kokemus yleisön edessä esiintymisestä on ollut korvaamatonta. Myös improvisaatioharjoituksista on ollut hyötyä heittäytymisessä.
Aluksi lavalla olo pelotti niin että se varmasti näkyi ja kuului. Nyt kun kilometrejä on takana enemmän, ei pelota enää. Enemmänkin on sellainen jännittävän ihana olotila päästä esiintymään.
En myöskään mene hämilleni, jos jotain odottamatonta tapahtuu keikan aikana. Jos jokin menee pieleen, niin täytyy ottaa asiat siten, että se on vain osa showta.
Minulle tuli kolmenkympinkriisi 29-vuotiaana ja päätin, että haluan tehdä ensimmäisen oman kappaleeni ennen kolmekymmenvuotissyntymäpäivää. Ja niin tein.
Aiheen Luodut toisillemme -kappaleeseen otin omasta eletystä elämästä. Siitähän on helppo ammentaa, ja tulee sitä paitsi halvemmaksi kirjoittaa kappaleita kuin mennä terapiaan.
Kiikutin kappaleen demon silloisen levy-yhtiöni tuotantopäällikölle Ilkka Vainiolle, joka innostui kappaleesta niin paljon, että se julkaistiin singlenä. Tästä rohkaistuneena olen jatkanut kappaleiden kirjoittamista, tosin hitaamman puoleisesti.
Musiikkityyli, jota haluan tehdä, on ehdottomasti tämän päivän uutta popiskelmää. Musiikillisesti kuulun johonkin Erinin ja Anna Erikssonin välimaastoon
Esiintymisrintamalle kuuluu oikein hyvää. Erilaisia keikkoja on kuukausitasolla 4–8. Olemme juuri perustaneet Palapeli-poppoon kanssa uuden bilebändin, Elmon tulen, jonka kanssa aloitamme keikkailun 23.2. Vaasan Waild 24:stä.
Palapelin kanssa jatketaan edelleen myös lava- ja tanssiravintolakeikkailua monipuolisella ohjelmistolla. Ensi kesänä on jälleen luvassa ihania lavoja, kuten Kirjaslammen lava Valkeakoskella, Rönnin lava Eräjärvellä, Lemmenlava Joensuussa ja niin edelleen.
Tänä päivänä ”ei niin nimekkään” esiintyjän on oltava monipuolinen ohjelmistonsa kanssa, mikäli mielii saada elannon ainakin osittain näitä hommia tekemällä.
Iltakeikkojen lisäksi olen tehnyt päiväkeikkaa Tampereella palvelutaloissa. Nämä keikat ovat olleet erityisen antoisia. Idea palvelutalokeikkoihin lähti viime syksyn Karjalan Kunnailla konsertista, jota varten treenasin ohjelmistoa. Ajattelin, että voisin laulaa samoja biisejä varttuneemmalle yleisölle, joille kappaleet herättävät kenties muistoja menneestä.
Musiikintekorintamalle on kuulunut melko hiljaista oman sävellys-/sanoitustyön suhteen. Olen kyllä kartoittamassa taas uusia kappaleita muilta tekijöiltä, ja olisi jälleen aika itsekin tarttua kynään kiinni. Vielä kun löytäisi jostain ajan siihen.
Tätä nykyä perheeseeni kuuluu miehen lisäksi pian 2-vuotias Samu-poika. Arki on välillä melko haastavaa, varsinkin kun meitä asuu kaksi muusikkoa samassa perheessä. Mies kiertää oman orkesterinsa kanssa vielä enemmän kuin minä . Täytyy kiittää Mummia ja Mammaa, jotka tulevat silloin tällöin hoitoavuksi, vaikka asuvat kovin etäällä, Kuopiossa ja Kemissä.
Samu on myös vuorohoidossa ja ainakin toistaiseksi hän on viihtynyt siellä. Kun normaalisti vanhemmilla on viikonloput vapaata, pidämme mieheni kanssa vapaata yleensä alkuviikot. Joskus saattaa tulla pitempiäkin aikoja vapaata.
Samun rytmi on tällaista yötyötä tekeville edullinen. Hän menee nukkumaan kello 22 ja herää vasta yhdeksän kymmenen aikaan.
Laulan pojalle todella paljon, varsinkin nukkumaan mennessä. Nyt on kova juttu Tuiki tuiki tähtönen. Samu osaa jo itse laulaa kappaleen. Välillä lauletaan yhdessä ja välillä vuorotellen.
Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen sitä mieltä, että joka ikisestä hetkestä tulisi nauttia täysillä. Tätä ohjetta yritän noudattaa. Välillä kuitenkin huomaan murehtivani. Silloin pysähdyn, hengitän syvään ja kokoan ajatukset uudelleen.
Isäni kuoli muutama vuosi sitten pitkäaikaiseen sairauteen. Tämä havahdutti minut siihen, kuinka katoavaista elämä on. Yksi hetki olemme täällä ja sitten emme. Nautin siis joka hetkestä jonka saan elää.
Yritän myös elää elämääni niin, että se mitä teen, tekee minut onnelliseksi. Tällä hetkellä minut saa onnelliseksi yleisölle esiintyminen ja laulaminen. Ja tietenkin mieheni ja Samu, joka on varsinainen huumoriveikko.
Yritän viimeiseen hetkeen saakka torjua kyynisyyttä ja katkeruutta. Uskon, että meillä jokaisella on avaimet onneen.
Olen yltiösosiaalinen, iloinen, puhelias ja kärsimätön touhottaja. Serkkuni onkin ristinyt minut Touhoksi. Menoa ja meininkiä pitää olla tai muuten kyllästyn helposti. Keikkaelämän kannalta tämä on hyvä asia. Vastapainoksi on toki niitäkin päiviä, jolloin röhnötän sohvalla ja katselen elokuvia tai sarjoja. Tosin tämä menee nykyään Samun ehdoilla.
Musiikkialalla on kova kilpailu ja tulijoita tulee joka tuutista. Suosion saavuttamisessa uskon sinnikkyyteen ja hyvin heitettyihin keikkoihin. Monipuolinen ohjelmisto ja useat erilaiset keikkapaikat ovat eduksi, jos ei ole sitä suurta hittiä. Toki odotan omaa vuoroani päästä tekemään se suuri hitti, joka edesauttaisi uralla.
Tärkeintä minulle on kuitenkin saada perustoimeentulo rakastamastani työstä. Positiivisten tunnereaktioiden aiheuttaminen ja palautteen saaminen on parasta tässä työssä.
Olen oma itseni lavalla, ja ajattelen sitä, mitä laulan. Olen saanut paljon palautetta hyvästä äänestä ja esiintymisestä.
En ole staattisin esiintyjä. Musiikki on minulle kokonaisvaltaista. Ei ole ihmeellistä että paikat on keikan jälkeen kuin kuntosalitreenin jälkeen. ”
