Lukijan runo
Monta oon kuuta vuottanut sua.
Monta oon kuuta muistanut sua.
Muistoissain maistanut muuraimet, mansikat
ja mesmarjat niim maukkahat, metiset
sijalla riihen, tuon puretun, vanhan.
Maistanut, muistanut mustikat katveissa kuusten,
puolukat punaiset kannoilla kuivien kankaiden,
karpalot karujen maiden, soiden ja salojen.
Tuntenut tuhannet tuuloset Suomemme suven.
Vaan kohtahan vapaina
Vesjärven on ranta ja laine!
Kohta jo salakat, ahvenat katiskaan saanhan!
Kohta jo koivutkin mahlansa valuttaa.
Hiirenkorvansa miljoonat
silmuista pienistä pinnistää.
Sahalaitaiset, karheat lehtensä laittaa ja löytää.
Kukasta kukkaan taas perhoiset leijjaa
ja kiireesti kirmaavat kimalaiset.
Ain aurinko paistaa,
halk avaruuden, tuon tutun ja tuntemattoman.
Ja lämmintä on kuin kesällä kerran!
Mikko Kiio
