Mikkolan Navetan suositut dokumenttielokuvat jatkuvat lauantaina. 26.10. kello 14 esitettävä BAM käynnistää dokumenttielokuvien sarjan, jossa katsellaan Venäjää suomalaisin silmin.
Sarja esittelee naapuriamme suurten muutosten aikana suomalaisohjaajien kuvaamana. Lauantaina nähtävä Jouni Hiltusen BAM kertoo Neuvostoliiton ajasta, neuvostoihmisten idealismista ja isänmaan rakkaudesta.
BAM kuvaa arkistomateriaalien ja haastattelujen avulla Baikal-Amur -junaradan rakentamista Siperiassa. Junarata oli viimeinen valtava työ Neuvostoliitossa ennen idealismin romahtamista ja jättiläisvaltakunnan joutumista tuuliajolle.
Keskiössä ovat ihmiset, radan rakentajat ja heidän käsittämättömältä tuntuva uskonsa hankkeen onnistumiseen.
– Toimiminen menee ajan hankalammaksi. Byrokratian kanssa tappeleminen väsyttää. Pahimmassa tapauksessa uhkaa kymmenen vuoden maahantulokielto ja materiaalin menettäminen, lauantaina Mikkolan Navetalla mukana oleva ohjaaja Jouni Hiltunen kuvaa radanrakentajien arkea.
– Toisaalta ei pitäisi antaa periksi, sillä juuri siihenhän nykyhallinto pyrkii.
Hyinen BAM, idealismin muistomerkki
”Tämän BAM-ratatyömaan kautta me ratkaisemme taloudelliset ongelmamme. On nuorison aika lähteä valloittamaan Siperia ja sen rikkaudet”, presidentti Leonid Brezhnev julisti vuonna 1974.
Neuvostoliitto onnistui vielä viimeisen kerran houkuttelemaan idealistiset nuoret liikkeelle, rakentamaan tulevaisuutta Siperian taigalle. Päämääränä oli rakentaa 3500 kilometriä rautatietä, toistasataa uutta asemaa ja asutuskeskusta. Työn tekisivät Komsomol-nuoret.
Radan rakentajat olivat aikansa maailmanparantajia. Nuoret jättivät opiskelijaelämän ja lähtivät asuttamaan Siperiaa ja rakentamaan junanrataa. Se oli kommunismin viimeinen voimannäyttö muulle maailmalle, neuvostoliittolaisten viimeinen yhteinen unelma.
Unelmaa pidettiin yllä propagandaelokuvan keinoin ja radan valmistumista juhlittiin useaan otteeseen, vaikkei työ sujunut niin kuin oli suunniteltu.
Nuorille luvattiin kolmen vuoden sopimuksesta mahdollisuus ostaa auto. Palkankin piti olla parempi kuin muualla Neuvostoliitossa. Autot jäivät kuitenkin usein saamatta ja inflaatio söi säästöt.
Venäjällä kaikki on kaukana
Vuonna 2008 ensi-iltansa saanut BAM on dokumenttielokuva Neuvostoliiton viimeisestä suuresta voimanponnistuksesta ja ennen kaikkea Baikalin – Amurin junanrataa rakentaneiden Komsomol-nuorten mielenmaisemasta 30 vuotta ratatöiden aloittamisen jälkeen.
BAM ei surkuttele eikä ole vahingoniloinen. Elokuva ei kärjistä eikä piehtaroi nostalgiassa, vaikka onkin kuvaus ideologian romahtamisesta.
Siperiakin näyttäytyy dokumentissa paikoitellen hyisen kauniina. Pääkuvauspaikkana oli Tyndan kaupunki, joka ohjaajan mukaan osoittautui yllättävän hyvinvoivaksi. Ihmiset eivät olleet loputtoman katkeria, vaikka lupaukset paremmasta elämästä eivät olleetkaan toteutuneet.
Dokumenttia kuvattiin kahden vuoden aikana neljällä eri Siperian matkalla. Kaikkiaan kuvausmatkoilla vietettiin noin kahdeksan viikkoa. Kovimmat olosuhteet olivat Jakutiassa, jossa vielä kevättalvella pakkanen laski 40 asteeseen.
Dokumentaristi ei missään vaiheessa matkustanut koko BAM-radan mittaa. Baikal-Amurin rata on noin 3500 kilometrin mittainen ja vie halki Venäjän etelän aroilta Siperian ikijäähän.
Matka kestää nykyisin pikajunalla kolmisen viikkoa. Keskituntinopeus on 40 kilometrin paikkeilla, koska rata on osin niin huonossa kunnossa.
BAMin radasta tuli tehoton, eikä sillä valloitettu Siperiaa, vaan lähinnä edistettiin Siperian alkuperäiskansojen ja luonnon tuhoa.
Onnekas sattuma ratkaisi rakenteen
– Dokumentaristina minua kiinnosti aiheessa nimenomaan Bam-radan ja rakennushankkeen mittasuhteet: kaukainen ja minulle entuudestaan tuntematon Siperia, tuhansia kilometrejä junanrataa sekä kymmenet tuhannet nuoret, jotka lähtivät rakentamaan kommunismia – ja samalla omaa elämäänsä, Jouni Hiltunen kertoo.
Suunnitteluvaiheessa ohjaaja haaveili, että BAMmin rakentamiseen osallistuneet prikaatinjohtajat esiintyisivät elokuvassa.
– Ongelma oli, että en edes tiennyt heidän nimiään. Mutta elokuvan tekemisen prosessi on kuin matka, jolla sattuu yllättäviä käänteitä ja joskus myös onnen hetkiä.
Ennakkovalmistelumatkalla kuvausryhmä sattui Tyndan kaupunkiin, jossa asuivat Bamin venäläisittäin suurimmat sankarit, Alexander Bondar ja Ivan Varshavski.
– Samat prikaatinjohtajat esiintyvät löytämilläni arkistofilmeillä, juuri niin kuin olin käsikirjoitusvaiheessa haaveillut. Tämä yhteensattuma määritteli elokuvan rakenteen: nykykuva ja arkistofilmit kulkevat rinnakkain.
Prikaatinjohtajien usko yhteiseen ratahankkeeseen oli järkkymätön vielä 30 vuotta rakentamisen aloittamisen jälkeenkin.
