1990-luvulta lähtien Kukkia-järven nuolihaukkakantaa tutkinut Anu Murto esitelmöi tästä pienestä ja kauniista jalohaukkalajista viime perjantaina pirkanmaalaisille lintuharrastajille. Tampereella kirjastotalo Metsoon kokoontunut nelikymmenpäinen kuulijajoukko hiljentyi keskittyneesti seuraamaan Murron yksityiskohtaista esitystä.
Murto jos kuka tuntee Kukkian linnuston. Havaintojensa pohjalta hän julkaisi muutama vuosi sitten kirjan nimeltä Nuolihaukkojen ja vesilintujen Kukkia. Päivitystä on tulossa ehkä jo ensi vuonna.
Nykyisin Murto asuukin Natura-alueeksi julistetulla Kukkialla Vehkasaaressa, joten havainnointi on entistä vaivattomampaa. Soutukilometrejä, telttayöpymisiä ja kiipeilyä pesäpuihin touhu vaatii kuitenkin niin roimasti, että harva olisi moisiin talkoisiin valmis joka ainut kesä.
– Alun perin innostuin nuolihaukasta, kun kaverini kanssa meloimme järvellä ja satuimme kuulemaan varsin pienin välimatkoin kolmen eri poikueen ääntelyä. Olin lukenut, että lajin reviirejä saattaa olla melko lähekkäinkin, ja rupesin tutkimaan asiaa, Murto alusti kuulijoilleen.
Vajaan parinkymmenen vuoden aikana Murto on löytänyt järveltä kaikkiaan kymmenen nuolihaukkareviiriä. Kaikissa näissä lintu on pesinyt vanhassa variksenpesässä. Vehkajärveltä Murto tietää yhden kanahaukanpesässä tapahtuneen pesinnän, ja onpa nuolihaukan havaittu Suomessakin jo pesivän lisäksi muun muassa voimalinjoissa ja jopa pesälaatikoissa. Korpinpesät ovat jo vanhastaan tuttua kortteerialustaa nuolihaukalle, mutta eivät Kukkialla.
Poikastuotto hieman pienentynyt
Koiralahden saariston reviiri Kukkialla on Murron mukaan jo autioitunut. Varmoja pesintöjä siellä oli kuudesti vuosina 1994–2004. Mämminselän Selkäsaari, Iso Honkasaari, Haltianselkä, Leukokiven saaristo, Läntinen saaristo, Käenniemen alue, Äikkäänselkä, Isosaaren ympäristö ja Rautajärvi sen sijaan antavat vuosittain joko pesimätuloksen tai ainakin varmoja havaintoja lajista.
– Vuosien mittaan olen merkinnyt Kukkialta 85 varmaa pesintää. Poikaset olen rengastanut 41 pesästä, ja lisäksi olen tavannut 26 lentokykyistä poikuetta. Epäonnistuneita pesintöjäkin on siis jonkin verran, Murto mainitsi.
– Poikastuotto on hieman pienentynyt tutkimusajanjaksoni aikana. Alussa se oli runsaat 2,4 ja viime aikoina vähän päälle 2,1. En tiedä, mistä kaikesta tämä johtuu.
Suomessa pesii arvioiden mukaan 2500–3500 nuolihaukkaparia Oulun seudulta eteläisimpään Suomeen asti. Falconidae-heimoon kuuluvan petolinnun kanta on suhteellisen elinvoimainen. Lajihan ei rakenna omaa pesää, joten sen esiintyminen on pitkälti kiinni nimenomaan siitä, mikä on alueen variskanta.
– Jos variskantaa tietyillä järvillä ryhdyttäisiin alentamaan variksen vesilinnuille aiheuttamien tappioiden vuoksi, nuolihaukalle täytyisi sitten ruveta asentelemaan tekopesiä. Esimerkiksi Saksassa laji saatiin jo 1980-luvulla pesimään sopiviin puihin laitetuissa rottinkikoreissa, Murto kertoi.
Laajalla alueella Euraasiassa elelevä haukka on vahvasti reviiriuskollinen, ja etenkin koiras on voimakkaasti kiintynyt synnyinseutuunsa. Lintu syö muun muassa haapaperhosia, sudenkorentoja, pikkulintuja ja heinäsirkkoja.
Eteläisessä Afrikassa talvehtiva laji saapuu Kukkialle vapun jälkeen, suurin osa toukokuun aikana. Tyypillisesti se aloittaa näillä seuduin hautomisen kesäkuun 5.–10. päivän tienoilla.
