Kyllähän isän pitää sen verran olla mukana pojan harrastuksessa, että ostaa liiketilat ja perustaa kirpputorin, jolla rahoitetaan tämän koripallojoukkuetta.
– Luulisi tällä irtoavan ainakin vähän peliaikaa, Jukka Asikainen nauraa.
Hän ja muut c-poikien vanhemmat avasivat keskiviikkona urheiluvälinekirpputorin Pälkäneen keskustassa, Onnenkengän naapurissa. Hyllyjen luistimista, monoista, pelikengistä ja lasketteluseteistä suuri osa on 12–13-vuotiaiden kokoa, sillä ne ovat Luja-Lukon C-junioreilta ja heidän sisaruksiltaan pieneksi jääneitä, mutta myös muita kokoja löytyy.
Muutkin koripalloihmiset ovat lahjoittaneet välineitä, joiden myynnistä kertyvät tulot käytetään Pälkäneen ensimmäisen SM-sarjajoukkueen hyväksi lyhentämättömänä.
– Tässä tulee hyvä mieli sekä lahjoittajalle että ostajalle, Asikainen sanoo.
Harrastusvälineet ovat uutena tyyriitä. Kasvavat lapset ehtivät hädin tuskin sisäänajaa pelikengät, luistimet ja monot, kun ne jäävät pieniksi. Kirpparin ansiosta hyväkuntoiset välineet kiertävät uusille käyttäjille, eikä kenenkään liikuntaharrastus jää ainakaan rahasta kiinni.
– Tavarat on pyritty hinnoittelemaan niin, että se sopii kaikkien kukkarolle.
Seuran tekstiilit esille
Jukka Asikainen myi alkuvuodesta julkisten tilojen ja ravintolakalusteiden valmistukseen ja rakentamiseen erikoistuneen konserniyhtiön. Syksyllä hän sijoitti matkatoimiston jäljiltä tyhjilleen jääneeseen liiketilaan Pälkäneen keskustassa.
Kun Luja-Lukon C-juniorit varmistivat paikkansa SM-sarjassa ja tiedossa on entistä enemmän rahaa nieleviä pelireissuja, Asikainen mietti, miten varainhankintaa voitaisiin kehittää ja tyhjillään olevaa liiketilaa voisi hyödyntää varainhankinnassa pro bono -hengessä.
Lähtökohta oli se, ettei harrastuksena pidettävä hyväntekeväisyysmyymälä saisi haitata naapureiden liiketoimintaa.
– Ei me oikein voitaisi myydä kukkia tai pullaa, Jukka Asikainen sanoo.
Urheiluvälineitä pääsee sovittelemaan keskiviikosta perjantaihin kello 14–18 ja lauantaina kello 9–13.
– Minulla on mahdollisuus olla tässä useimpina päivinä. Lisäksi joukkueen muut vanhemmat ovat luvanneet olla mukana talkoissa.
Kirpparia ei ole suunniteltu pysyväksi, vaan sitä pyöritetään ainakin joulukuun ajan tai niin kauan kuin tavaraa riittää ja kauppa käy.
Kirpparin ansiosta myös ”seuran toimisto” saatiin raitin varrelle. Luja-Lukon verkkarit, tuulipuvut, valmentajan takit ja muut tekstiilit ovat liikkeessä esillä ja sovitettavissa. Niitä tilataan sitä mukaa kun kokoon saadaan riittävä erä.
Kirpparilta bussirahat
Aktiivisten vanhempien tuki on joukkueelle tärkeää, vaikka kulut ovat Pälkäneellä huomattavasti kaupunkia pienemmät. Tampereella ja Lahdessa C-junioreiden koripallokausi maksaa toista tonnia, Pälkäneellä selviää noin neljäsosahinnalla.
– Olemme yrittäneet kerätä joukkueelle sen verran, että esimerkiksi turnausreissuista puolet voitaisiin maksaa joukkueen tililtä ja vain puolet kerättäisiin pelaajilta, Jukka Asikainen sanoo.
Menestyksen ansiosta C-junioreiden kaudesta tulee edellisvuosia kalliimpi. Joukkue arvottiin onneksi eteläiseen lohkoon, ja sen ansiosta SM-sarja ei ajeluta pälkäneläisiä Helsinkiä ja Kotkaa kauemmas.
– Minulla olisi haaveena, että saisimme kirpparilla kokoon sen verran, että voisimme lähteä pelireissuun bussilla. Se tiivistäisi joukkuetta, ja myös kannustusjoukot mahtuisivat mukaan: vanhemmat, sisarukset ja pienemmät koripallojunnut pääsisivät näkemään, mitä touhu on SM-tasolla.
Vieraspelien lisäksi myös kotipeleille kertyy hintaa. SM-sarjaa ei saa pelata Pälkäneen alimittaisella kentällä, jossa on vaaralliset betonipylväät heti sivurajan takana. Niinpä C-pojat isännöivät omaa kotiturnaustaan huhtikuun alussa Valkeakoskella. Turnauspäivästä aiheutuu lisäkuluja toista tonnia.
Kansainvälisiä pelejä
Pälkäneen koripallobuumi on huomattu alueella ja liitossa. C-junioreiden menestyksen ansiosta pikkupitäjän ihme noteerataan entistä laajemmin.
C-junioreiden avausviisikosta kaksi on jo päässyt nuuhkimaan maajoukkueen ilmapiiriä. Iiro Asikainen ja Roope Taipale huomasivat, että Pälkäneeltä voi kasvaa huipulle, kun tekee joukkueharjoitusten lisäksi myös itse töitä.
Iiro Asikainen valittiin syksyllä 2012 suuresta joukosta 24 suomalaispelaajan Biddy basket -ryhmään, joka kävi maaliskuussa 2013 Yhdysvalloissa mittaamassa tasoaan sikäläisten all star -joukkueiden mestaruuskilpailuissa. Hän saa kovia kansainvälisiä pelejä myös ikäluokkansa eurosarjassa. Asikainen vahvistaa EYBL-peleissä järvenpääläistä JKS Basketia.
Taso Euroopassa on kova. Peleissä oppii nopeasti, että pelkän ison koon turvin ei pitkälle pötkitä, pitää osata myös pelata. Vaikka Iiro alkaa olla jo miehen mittainen, vastaan on tullut vielä melkein päätä pidempiä karjuja.
– Lopulta pelitaidot ratkaisevat, jos ei satu olemaan 230-senttinen, poikansa pelejä maailmallakin seuraava Jukka Asikainen sanoo.
Olosuhteet kuntoon
Pälkäneen koripallobuumi henkilöityy Kimmo Ketolaan. Tyttöjen maajoukkuevalmentajanakin aikanaan toiminut Ketola muutti Luopioisten Rajalanniemeen samoihin aikoihin kuin Asikaisetkin.
Kun naapurin mies aloitteli Luopioisissa pienten pallokoulua, hän kysyi Iiroa mukaan. Pojan myötä koko perhe innostui lajista.
– Näiden seitsemän vuoden aikana perhe ei ole ollut yhdestäkään pelistä pois. Minulla oli joskus ylivoimainen este, mutta vaimo oli silloinkin paikalla, Jukka Asikainen kertoo.
Hän pyrkii luomaan pojalleen sellaiset olosuhteet, että tällä on halutessaan edellytykset kehittyä koripalloilijaksi.
– Ettei tarvitse sitten isona miehenä jossitella, että olisinhan minäkin, jos…
Kovat pelit kehittävät. Niitä on tiedossa, kun oma joukkue pelaa ikäluokan SM-sarjassa. Lisäksi tulee europelejä Järvenpään riveissä – ja tulevaisuudessa toivon mukaan myös maajoukkuepelejä.
Joukkueen treeneissä taso pysyy riittävän korkealla, sillä C-juniorit treenaavat osin B-junioreiden kanssa. Vanhempi ikäluokka on tänä vuonna liian pieni sarjapeleihin, mutta ensi vuodeksi B:hen saadaan kova ryhmä.
Joukkuetreenien lisäksi pitää harjoitella myös itsekseen. Se on vaikeaa, kun Pälkäneen salit ovat täynnä aamusta iltaan. Luopioisten liikuntahallilta järjestyi kuitenkin yksi iltapäivävuoro heittoharjoituksia varten.
Tärkeässä kehitysvaiheessa tarvitaan riittävästi toistoja, jotta tekniikka automatisoituu. Asikainen ei seiso viivalla heittämässä, vaan pitää sykkeen korkealla, jotta treeni vastaisi pelitilannetta.
Talo Rajalanniemeen
Jukka Asikaisella itsellään ei ole juurikaan koripallotaustaa. Kangasalta kotoisin oleva isä pelasi aikanaan Kisassa kiekkoa. Nuoruuden harrastuksista säilyi pyöräily, kun hän muutti 20 vuotta sitten Helsinkiin.
Asikainen jatkoi vaimonsa kanssa tämän vanhempien mainoskuvausfirmaa. Kun yritystoiminnasta päätettiin kymmenkunta vuotta sitten luopua, pääkaupunkiseudulla asunut perhe alkoi pohtia maisemanvaihdosta.
– Iiro alkoi lähestyä kouluikää, ja rupesimme miettimään, missä lasten on hyvä kasvaa.
Maallemuuton ratkaisi se, että Luopioinen tarjosi mahdollisuuden asettua järven rannalle. Talo valmistui Rajalanniemeen vuonna 2006. Seutu oli ennestään tuttua, sillä vaimon suvun kesäpaikka on kolmen kilometrin päässä Haltianselällä.
Jukka Asikainen on koulutukseltaan rakennusarkkitehti. Kun perhe oli rakentamassa Luopioisiin, hän ryhtyi pyörittämään kaverinsa kanssa rakennusliikettä. Muutaman vuoden kuluttua kumppani sai yrittäjän arjesta tarpeekseen ja Asikainen osti Tampereelta puusepän verstaan. Sen ympärille kasvoi konserni, jonka erikoisalaa on kaikki mitä ravintolan seinien sisällä rakennettiin, remontoitiin ja sisustettiin.
Hän myi yrityksen keväällä ja irtautui siitä lopullisesti syksyn aikana, joten nyt Asikainen miettii taas, mihin seuraavaksi ryhtyisi.
Mielellään mukana
Jukka Asikainen on ollut pojan joukkueelle tärkeä tukija ennen tätäkin kautta. Viime vuonna hänen yrityksensä lupasi avustaa joukkuetta samalla summalla mitä kanttiinista kertyy. Tuplatuotto varmisti sen, että kahvio oli aina kotipeleissä paikalla ja kauppa kävi.
Asikainen sanoo olevansa mielellään mukana tukemassa hienoa työtä tekevää koripallojaostoa ja -joukkuetta, joiden taustalta löytyy osaava vetäjä.
– Kimmo Ketola on vähän kuin ruotsalainen yritysjohtaja: hän ei johda joukkuetta käskyttäen ja huutaen, vaan keskustellen, Asikainen kiittelee.
Hän arvostaa myös joukkueen poikia. Mukana on erilaisia pelaajia, jotka jokainen hoitavat oman tonttinsa sekä kentällä että sen ulkopuolella. Pelaajat tulevat toimeen keskenään ja viihtyvät vapaa-ajallaankin yhdessä.
Palaset ovat kohdallaan, ja Pälkäneeltä voi kasvaa pelimiehiä, jos pojat vain jaksavat tehdä töitä, eikä neste nouse päähän.
Luja-Lukon C-pojat aloittavat SM-sarjan pelit Helsingissä 4. tammikuuta. Ensimmäisessä turnauksessa kohdataan Munkkiniemen Kisapojat ja Tampereen Pyrintö. Kuukautta myöhemmin Helsingissä pelattavassa toisessa turnauksessa vastaan asettuvat Helsingin NMKY ja Kouvot Kouvolasta. Maaliskuun puolivälissä Kotkassa kohdataan isäntäjoukkue KTP sekä PuHu Vantaalta.
