Ihmisiä kidutetaan 150 maassa. 850 miljoona ihmistä näkee nälkää. Eliölajien sukupuuttotahti on pienessä ajassa kiihdytetty tuhatkertaiseksi. Alkoholi tappaa vuodessa maapallolta puolen Suomen verran ihmisiä.
Maapallon suurista ongelmista huolimatta vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Oras Tynkkynen on toiveikas.
– Itse asiassa kaikista synkistä uutisista huolimatta ihmiskunta voi paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Olemme rauhanomaisempia, terveempiä, koulutetumpia ja ruokitumpia kuin milloinkaan elontaipaleemme aikana, Tynkkynen toteaa.
Toivon sanomaa Tynkkynen korostaa myös viime kesänä ilmestyneessä teoksessaan Pieni maailmanpelastusopas. Idea teokseen sai alkunsa Tynkkysen jutellessa maailman tilasta kansalaisten kanssa.
– Uutiset ovat synkkiä ja ihmiset ovat huolissaan siitä, miten ihmiskunnan ja maapallon käy. Kiertäessäni erilaisia tilaisuuksia olen huomannut, että ihmiset kaipaavat ratkaisuja pessimismin ja ainaisen surkuttelun sijaan.
Ongelmat ja niiden ratkaisut
Tynkkynen vieraili viime torstaina Pälkäneen Vihreät ry järjestämässä tilaisuudessa vieraana Luopioisten Mikkolan Navetan Pytingissä esittelemässä Pientä maailmanpelastusopasta. Teoksessa Tynkkynen esittelee kymmenen mielestään maailman pahinta ongelmaa ja niiden ratkaisua. Mukana on myös neuvoja siitä, miten meistä jokainen voi kohentaa maapallon ja ihmiskunnan tilaa omassa arjessaan.
– Maailmanparantamisesta on tehty kirjoja, mutta teos, joka esittäisi kokonaiskuvan maailman ongelmista ja niiden ratkaisuista on puuttunut. Sellaiseen suureen tehtävään minä tällä kirjalla lähdin, Tynkkynen selittää.
Suuriksi ongelmiksi hän nimeää muun muassa väestönkasvun, ylikulutuksen, ilmastokriisin, köyhyyden, eläinten hyväksikäytön ja syrjinnän. Ratkaisuksi hän tarjoilee verotusta, kasvisruokaa, kansainvälistä yhteistyötä, perustuloa ja perhesuunnittelua.
– Omassa arjessamme voimme tehdä sellaisia pieniä asioita kuin kohentaa energiatehokkuutta, karsia turhaa roinaa, äänestää kukkarolla ja kasvattaa kasvisten osuutta lautasellamme.
Tynkkynen ei siis oikeastaan pakota meitä luopumaan mistään: esimerkiksi lentämistä olisi hyvä hillitä ja kasvisten käyttöä lisätä pitämällä yhdenkasvisruokapäivän viikossa.
Kirjan mukaan voimme itse valita, haluammeko tehdä maailman eteen vain vähän, vähän enemmän vai mahdollisimman paljon. Esimerkiksi energiatehokkuutta voi parantaa vähentämällä saunomista. Jos tämän asian eteen puolestaan haluaa tehdä mahdollisimman paljon, voi uusia asuntonsa energiajärjestelmän ympäristöä säästävämmäksi.
– Minä uskon vakaasti, että ympäristön tila voi kohentua, vaikka energiankulutuksemme säilyisi ennallaan. Aivan ensimmäiseksi meidän tulisi vaihtaa fossiiliset energialähteet uusiutuvaan energiaan.
Soraääniä yleisön joukosta
Yleisö ei niellyt purematta Tynkkysen hillittyä linjaa. Esimerkiksi Martti Sivonen piti käsittämättömänä ja absurdina ajatusta, että ympäristön tila voisi kohentua ihmisen elintason säilyessä nykyisellään.
– Ei se ole mitenkään mahdollista. Meidän suurin ongelmamme on nimenomaan tämä älyttömiin paisunut maapallon ihmismäärä.
Suomeen Sivonen ottaisi käyttöön perhesuunnittelunmallin, jossa valtio jakaisi lapsilisiä ja muita perheen perustamiseen liittyviä tukia vain niille perheille, joissa olisi vain yksi lapsi. Muut saisivat vain lämmintä kättä.
– Tällaisia asioita ei kai saisi sanoa ääneen, mutta niin se vain on, että 99 prosenttia maailman ihmisistä on tarpeettomia maapallon ja ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta, Sivonen latasi.
Perttu Pohjanperän mukaan ihmisten olisi opeteltava tulemaan vähemmällä toimeen. Outi Nummi sen sijaan muistutti valtioista, jotka ovat vasta nyt pääsemässä elintason makuun.
– Onko meillä korkean elintason mailla oikeutta riistää näiltä mailta niiden hyvinvointia? Nummi kysyi.
Tynkkynen näytti ymmärtävän esiinnousseet näkökulmat. Hän kuitenkin muistutti, että edustuksellisessa demokratiassa mikään ratkaisu ei mene läpi ilman enemmistön kannatusta.
– Siksi kaikkien ehdotettujen ratkaisuiden on oltava sellaisia, että enemmistö voi ne hyväksyä. Niin se vain on. Ihmiset eivät ole valmiita hirveän radikaaleihin muutoksiin elämässään ja elintasossaan. Siksi on tehtävä sekin vähä, johon ollaan valmiita.
