Pälkäneen seurakunta aloittaa pääsiäisajan tapahtumat myyjäisillä, jotka pidetään Pälkäneen seurakuntatalossa lauantaina 12.4. kello 10–13.
Tällä kertaa myyjäiset ovat oikea pääsiäistapahtuma, jonka ohjelmassa on muun muassa kahvio, arpajaiset, lapsille perinteistä ongintaa ja sen
lisäksi uudenlaista aarteiden tavoittelua – eli tongintaa.
Myytävät tuotteet ovat tuttuja pääsiäiskoristeita, kortteja, käsitöitä ja leivonnaisia, mutta niiden lomasta löytyy yllätyksiäkin. Ensi kertaa myyntiin tulee esimerkiksi Pälkäneen seurakunnan oman mallin mukaan tehty puunkantoteline.
Käsityönä valmistunut tipu tai pupu ei ole vain persoonallinen ja hellyttävä koriste, vaan sen tehtävä on auttaa hädässä olevia. Myyjäiset ovat Pälkäneen seurakunnan lähetys- ja diakoniapiirien yhteiset, joten jokainen ostos tuottaa apua joko kotimaahan tai ulkomaille.
Pääsiäisilo saa näkyä
– Pääsiäinen on meidän kirkossamme tulossa näyttävämmäksi juhlaksi kuin aikaisemmin. Ihmiset haluavat sen näkyvän myös kodeissaan. Koristeita ja kukkia käytetään entistä enemmän, sanoo lähetyssihteeri Paula Papu Eloranta.
Pääsiäiskoristelun suosio ei hänen mielestään tarkoita pääsiäisen maallistumista. Pääsiäiskoristeissa on vahva kristillinen symboliikka, ja kodin kaunistaminen kertoo juhlan arvostuksesta.
Nykyään seurakunnissa järjestetään entistä monipuolisempia tapahtumia sekä lapsille että aikuisille. Paula Eloranta arvelee, että niistäkin tarttuu kiinnostusta pääsiäisperinteiden luomiseen ja ylläpitämiseen.
– Pääsiäinen menee nopeasti ohi. Ihmiset tahtoisivat ehkä juhlia sitä pitempään ja näyttävämmin, hän toteaa.
Innokkaat sormet auttavat
Pääsiäismyyjäisiä on valmisteltu loppiaisesta asti. Tehdään yhdessä -piiri kokoontuu joka maanantai seurakuntataloon valmistamaan joko myyjäistuotteita tai muuta hyväntekeväisyyteen liittyvää, ja moni tekee samaa työtä kotonaan.
Tänä talvena työn alla ovat olleet vauvannutut, joita lähetetään Etiopiaan synnytyssairaaloissa jaettavaksi, sekä virkatut peitot ystävyysseurakunta Pilistveren vanhainkotiin.
– Jokainen tekee sitä, mistä pitää, ja mikä tuntuu itselle parhaiten sopivan. Toiset valmistavat mieluummin pääsiäiskoristeita, toiset peittoja tai nuttuja, Eloranta selittää.
Tavallinen viikoittainen kävijämäärä piirissä on nyt jo 20–30 henkeä. Seurakuntatalon kahvio ei enää riitä näpertäjien tilantarpeeseen, vaan avuksi tarvitaan koko sali.
– Jokainen tuo mukanaan uusia ideoita, joita sitten yhdessä toteutetaan ja kehitetään eteenpäin, he kertovat.
