Muinaisella 1980-luvulla Luopioisissa pyöritettiin suurta suosiota nauttinutta matkailutuotetta Kukkian Kierrosta. Etenkin marttoja ja maatalousnaisia tuli bussilasteittain ympäri Suomea, puolisoineen tai ilman, kiertämään Kukkiajärveä pitkin kapeita ja pomppuisia sorateitä.
Retkeen kuului shoppailustoppeja ainakin kangaspainon myymälässä Aitoossa, Rautajärven meijerin juustopuodissa ja Veikka-Neuleen sukkakaupassa Luopioisissa. Kierroksen todelliset vetonaulat olivat kuitenkin kakkukahvit Kuohijoen Tervaniemessä ja täydellinen hämäläinen pitopöytä Ämmätsän kartanon historiaa henkivässä miljöössä.
Syystä jos toisestakin homma hiipui aikanaan. Nyt kun kylämatkailu nostaa päätään ja pieni on kaunista, ollaan vanhaa ideaa herättelemässä ruususen unestaan. Saadaanko Pälkäneelle oma vastine Tampereen lanseeraamalle Nässyn Kierrokselle?
Taustavoimana häärii Luopioisten Yrittäjät ry, jonka toimeksiannosta Pia Rämö koosti kokeilukierroksen. Testiryhmäksi lähti likimain bussilastillinen Luopioisten ystäväkylän, Tampereen Epilän kaupunginosayhdistyksen aktiivisia jäseniä.
– Kokosin ohjelman mahdollisimman monipuolisista kohteista, että saisimme selville, mikä ihmisiä kiinnostaa. Jos idea saa tuulta siipiensä alle, voidaan kierroksia painottaa erilaisilla teemoilla, kuten kulttuurilla, historialla tai luontoasioilla, Rämö kertoo.
Liikkeelle Sappeesta – sieltä mihin maailma loppuu
Kierroksen ohjelma alkoi Pälkäneen Sappeesta, missä bussiin nousi ensimmäinen paikallisopas Päivi Heinonen. Syntyperäisenä sappeelaisena hän johdatti matkalaisia kylän olemukseen ottamalla tilanteen haltuun jo avauslauseellaan: ”Missä maailma loppuu, siinä Sappee alkaa”.
Holjassa oppaaksi vaihtui Päivi Loukamo, jonka kiitollisena tehtävänä oli valottaa Puutikkalan kylän pitkää, monivaiheista, kyläpalojen ja kirkkoveneiden värittämää historiaa. Vihavuoden Koskikahvilaan tultaessa oli viimeistään selvää, että päivästä tulee onnistunut, kun lämmin auringonpaistekin tuntui olevan vieraiden ja järjestäjien puolella.
Vihavuoden kahvila ei ole tusinapullien jakelupiste, vaan juuri sellainen kohde, joita menestyvä kylämatkailu tarvitsee. Miljöö on historiaa ja tarinoita huokuva, maistuvat tarjottavat itse tehtyjä ja palvelu poikkeuksellisen hyvää ja turistia opastavaa.
Matkaa Kukkian ympäri siivittivät Seppo Kääriäisen lukemat katkelmat Hella Wuolijoen kirjasta, jossa hän kuvaa miehensä Sulon ja Eino Leinon kanssa Kukkialla viettämäänsä kesää vuonna 1914.
Oikea kyläkaupan tuoksu
Itse Kukkiajärvi saisi näyttäytyä kierroksen aikana reilummin. Veden välkettä näkyi vain silloin tällöin, vaikka puut eivät vielä olleet täydessä lehdessään. Tielinjaukset tehdään muita asioita kuin maisemia ajatellen, mutta paikoin pusikoiden raivauskin auttaisi avaamaan järvinäkymiä.
Asiansa osaavien oppaiden sarja jatkui Tuomo Kuitusella, joka Kuohijoen ja Padankosken välisellä metsätaipaleella esitelmöi Kukkian ja koko Luopioisten alueen kasvillisuudesta.
Rautajärvellä tarjottiin myös ruumiinravintoa Elotähkän maukkaan lohisopan muodossa Terttu Salmelan kertoessa kylän toiminnasta. Hippeläisen sekatavarakaupan tavarapaljous ja oikean kyläkaupan tuoksu viehättivät matkalaisia siinä määrin, että matkan jatkaminen uhkasi viivästyä.
Nokipannukahvit haitarimusiikin maustamana ja Vanhan Savotan metsä- ja maatyöperinteeseen tutustuminen päättivät Rautajärven osuuden ansiokkaasti. Bussi jatkoi kohti Haltian kylää mukanaan taas uusi opas. Erkki Toivaria parempaa johdattelijaa Rautajärven, Haltian ja Luopioisten kylien historiaan ei voi olla. Mies tietää ja muistaa kaikki mahdolliset tarinat nimiä ja vuosilukuja myöten.
Bussin saapuessa Luopioisten kirkonkylään oli entisen kunnantalon pihamaalla alkamassa Kukkia Soi -tapahtuman puistokonsertti. Ennen paluutaan Tampereelle matkalaiset tutustuivat vielä Pytingin ja Mikkolan Navetan myymälöiden ja näyttelyiden tarjontaan leppoisan musiikin soidessa.
Korpikylien tarjonta yllätti epiläläiset
Tamperelaisryhmän vetäjä, Epilä-seuran puheenjohtaja Heikki Välimäki oli jo Vanhalla Savotalla varsin yllättynyt retken annista.
– Täällä pikkukylissä on uskomattoman aktiivista toimintaa ja paljon näkemisen arvoista, kuten tämä Vanha Savottakin. Yhdistyksemme retkeilee paljon ja tämäntyyppisistä valmiista paketeista on aina puutetta, Välimäki kehui.
Välimäki kannusti täkäläisiä viemään rohkeasti tarjontaansa alan messuille, joilta monet retkiä tekevät yhteisöt hakevat kohdevinkkejään.
Anne-Marie Mäkinen oli laittanut jo syksyllä kalenteriinsa käynnin Mikkolan Navetalla tämän kesän aikana. Hän oli tyytyväinen, kun samalla koki paljon muutakin.
Kuvateksti 087: Paljon reissaava Mirja Koli kummasteli, ettei ollut aiemmin tullut tutustuneeksi Kukkian seutuun. Kiviharrastajana häntä kiinnosti erityisesti Kuohijoen kalkkilouhos.
– Mahtavaa oli kuulla tarinoita 1400-luvulta asti. Esimerkiksi se, että Kollasen talosta joku oli ollut Ruotsin valtiopäivillä 1600-luvulla. Ekstraa olivat vielä loistavat paikallisoppaat, joita tuntui nousevan kyytiin jokaiselta pysäkiltä, Mäkinen intoili tyytyväisenä.
Samalla tuli todistetuksi, ettei yhden päivän bussiretkeen saa mahdutettua kuin pienen osan Kukkian lähikylien kiinnostavista kohteista. Sellaisetkin kohteet kuin Aslakin kulttuurikeskus ja klubi Kuohijoella, kalkkilouhos upeine lehtoineen niin ikään Kuohijoella, Rajalan metsäkämppä Laipassa, Sappeenvuori maisemineen ja AteljeeGalleria Virpi & Orbi Vuolijoella jäivät vielä reserviin.
Mikään ei estä ottamasta mukaan myös Onkkaalan nähtävyyksiä ja Laitikkalan Makukylän kesäistä ostosparatiisia. Onnistuneen kokeilun perusteella Kukkian Kierrokselle on helppo povata uutta menestysjaksoa, kunhan eri toimijat vetävät köydestä samaan suuntaan ja hiovat paketin saumattomaksi kokonaisuudeksi.
