Tässä iässä tulee marisseeksi vähän kaikesta. Joskus harvoin jokin asia tuottaa iloa. Nyt sellainen ihme sattui, kun oli menossa jonotus kaupan kassalle. Se kesti ja kesti. Naapurin rouva oli mukana. Mummo siinä huokaili, mutta naapuri keksi asiassa iloisemman puolen: ”Eikö se ole hyvä, kun jonoa on ja kun täällä on niin paljon kesäasukkaita. Olisiko meillä ilman heitä näin hyvää kauppaa. Vertaapa noita kukkuraisia kärryjä meidän vaatimattomiin ostoksiin.” Naapuri itse oli viettänyt pääosan elämästään järvettömällä seudulla, jossa ei kesämökkejä isommin ollut. Kertoi, että siellä ei ollut niin eloisat tunnelmat kuin täällä. Ei piristynyt kaupankäynti suvikuukausina, ei ollut kaikenlaisia kesätapahtumia. Ei heidän kirkonkylässä ollut edes ravintolaa, kesäterassista puhumattakaan.
Mummo innostui ja ryhtyi kehumaan, että Luopioisissa lomalaisia on ollut jo noin sata vuotta. On paikallinen väkikin saanut kulttuurivaikutteita, kun on joutunut tekemisiin lukeneiston ja yhteiskunnan merkkihenkilöitten kanssa. Joskus ennen sotia, ehkä vielä viisikymmenluvullakin, oli enemmän säätyeroa kaupunkiherrasväen ja paikallisen rahvaan välillä. Mutta kun kesämökkeily on yleistynyt kautta linjan ja vanhoissa huviloissa sukupolvet vaihtuneet moneen kertaan, tasa-arvoistumista on tapahtunut. Tutuiksi tullaan. Ihan mukavia ovat nuo ”muuttolintumme”.
Kun selvittiin kaupasta, menimme Liekkiin kahville pohtiaksemme tätä asiaa. Heti ainakin kymmenen muukalaista morjesti. Eivät ne yleensä ylenkatso maalaiskansaa. Mummo miettimään huvilaelämän alkuaikoja, että mitenkä ne muinoin. Eikös herrasväen tapana ollut, että rouva, lapset ja kotiapulainen olivat kesän huvilalla, perheenpää töissä ja kesäleskenä kaupungissa. Ja mitenkä ne silloin alkuaikoina liikkuivat, kun varakkaillakaan ei ollut edes yhtä autoa per talous? Junallako Hämeenlinnaan ja hevoskyydillä jatko? Sitten aloitti ”Kukkian auto”. (Ventoniemen bussifirma perustettiin 1928) Nykyään ei autoista ole pulaa. Ja jotkut pöräyttävät mökilleen omalla lentokoneellakin.
Monenlaisia merkkihenkilöitä on huviloilla nähty. Presidentti Kekkonen suoritti valtiovierailun Kukkarosaareen 1973, mukanaan pääministeri Sorsa. Tarja Halonenkin on kuulemma vieraillut Rajalanniemessä, mutta hän ei ollut vielä silloin presidentti eikä Rajalanniemissä ollut katuvaloja. Eräs mummolle tuttu mies leuhki taannoin, että oli Kukkian saaressa yökyläillessään nukkunut samassa sängyssä kuin aikoinaan Heinrich Himmler.
Innoitusta ovat täältä saaneet monet taiteilijat kuten, Hannu Mäkelä, Väinö Kirstinä ja Eino Leino. Leinosta puheen ollen: nyt samaisessa Ahonsaaressa lomailee noin sata vuotta nuorempi lauluntekijä Tykopaatti eli Tyko Haapala. Hän on julkaissut mm. sooloalbumin Luopioisten Luja. Ehkä sadan vuoden kuluttua Kukkia-Seura järjestää hänelle nimikkojuhlat.
Mummo on kuullut meidän vaarilta, joka on terassilla joskus juonut veljenmaljoja lomailevien herrojen kanssa, että poliisitkin saattavat rentoutua alkoholia nauttien. Mutta kohtuullisesti. Ei ole kuultu yhtään tarinaa siitä, että konstaapelit tai komisariot olisivat täällä liikaa humaltuneet, häiriötä aiheuttaneet ja maalaisputkaan joutuneet. Niin että kautta linjan fiksuja ovat nämä kesäasukkaamme. Ihan taas ollaan paljosta paitsi, kun lomakausi loppuu ja kylänraitti hiljenee.
Mymmeli
