Kesää 1914 Kukkian Ahosaaressa muistellaan Luopioisten Seuratalolla tulevana lauantaina 2. elokuuta. Ahosaaren nykyinen isäntä, Tampereen yliopiston vararehtori Pertti Haapala kertoo Eino Leinon ja Wuolijokien oleskelusta saarella.
Wuolijokien tyttärenpoika, ulkoministeri Erkki Tuomioja tarkastelee Ahosaaren aikaa Hella Wuolijoen muistelmien valossa, ja Kukkialla lapsuutensa viettänyt kirjailija Hannu Mäkelä käsittelee Leinon elämää ja tuotantoa laajemmin. Tilaisuuden järjestää Muodonmuutoksia ry ja sinne on vapaa pääsy.
Kauneimmat runot syntyvät
Sarajevon laukaukset kajahtivat ja elokuussa 1914 Eurooppa oli sodassa. Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa oli levotonta. Junat täyttyivät maaseudulle pyrkivistä ihmisistä.
Myös Hella Wuolijoki päätti lähteä. Perheen isä Sulo Wuolijoki oli jo kotikartanossaan Hauhon Vuolijoella. Runoilija ja sanomalehtimies Eino Leino liittyi seuraan, olihan hän kuullut Sulon ylistävän Kukkian kauneutta ja kalansaaliita. Retki venyi kolmen kuukauden mittaiseksi ja sen aikana syntyivät monet Leinon kauneimmat runot.
Kesällä 1914 Eino Leinon ja Aino Kajanuksen avioliitto oli päättymässä ja Leinolla oli menossa villi juomiskausi. Runoilija oli vähitellen muuttumassa nähtävyydeksi, jota kurkittiin Kämpin oviaukosta.
Hella sai kiskottua Leinon ulos ravintolasta ja Hämeenlinnan junaan.
Kukkialla asuttiin Vuolijoen saarimökissä Ahosaaressa. Saaressa Sulo ja Leino raitistuivat ja pääsivät töihin käsiksi. Sulo opiskeli lakia, Leino käänsi Danten Jumalaisen näytelmän kolmatta osaa ja kirjoitti runoja – eräät hänen parhaimmista runoistaan syntyivät Kukkialla.
Mutta eräänä kylmänä lokakuun aamuna koitti lähdön hetki. Lähtiessä Leino kirjoitti runon Aamun sarastaessa, jossa hän sanoo palaavansa ”maailman puoleen”.
Muistelmissaan Kummituksia ja kajavia Hella Wuolijoki antaa kolmen onnellisen elosta idyllisen ja nostalgisen kuvan, jota saarikesän ja muistelmien kirjoittamisajankohdan välillä kuluneet vuodet varmasti kultasivat. Muistelmissa Kukkia-järvi on aina läsnä, ikään kuin kuudentena henkilönä. Kukkia on läsnä myös Leinon runoissa.
