Mikkolan Navetalla yli kahden vuoden ajan jatkuneessa Totuuden kaleidoskooppi -luentosarjassa on huhuiltu totuuden perään monena lauantai-iltapäivänä. Totuutta on yritetty lähestyä muun muassa historian, talouden, teologian, median, geenien ja aistien näkökulmasta.
Sarjan viimeisessä osassa lähestyttiin totuuden olemusta sen kenties kaikkein epätodennäköisimmästä lähestymissuunnasta, kun taidekriitikko Otso Kantokorpi luennoi taiteen totuudesta. Onhan taiteilijoita pidetty maailman sivu väkenä, jonka tekeminen perustuu mielikuvitukseen ja haihatteluun, eikä suinkaan totuuteen.
Runoilija on usein kansan suussa synonyymi pötypuheiden levittäjälle, eikä termillä taivaanrannan maalari tarkoiteta kovinkaan vakavasti otettavaa henkilöä.
Taiteilija pitää kuitenkin itseään usein perimmäisen totuuden tavoittelijana, vaikka hänen tuotoksensa olisivatkin fiktiota. Onko taiteesta löytyvä totuus sen epätodempaa kuin tieteen tuottama?
Kuten Outi Nummi luennon avajaissanoissaan totesi, totuus-sanan ympärille tulisi aina laittaa lainausmerkit.
Näköistaidetta vai abstraktia?
Otso Kantokorpi ilmoitti heti luentonsa aluksi, että hän on mahdollisimman kaukana mukavuusalueeltaan, kun pitäisi puhua totta taiteesta.
– 25-vuotiaana minulla oli varma mielipide taiteen ja tieteen suhteesta totuuteen, mutta vanhemmiten se on hämärtynyt.
Kantokorven mukaan eri aikakausina on suhtauduttu hyvin eri tavoin taiteen kykyyn ilmentää totuutta. Antiikin filosofin Platonin mielestä taide olisi pitänyt kieltää, koska se ei kykene totuuteen. Romantiikan kaudella taas katsottiin, että vain taide voi johdattaa totuuden äärelle.
Luennoitsija herätteli keskustelua siitä, millainen taide on hyvää ja totta. Onko taiteen totuus vain taiteen totuutta ja onko asioita realistisesti kuvaava taiteilija huono?
Kantokorpi ravisteli elitististä taidekäsitystä väittämällä, että taidepiireissä ajatellaan taiteen olevan sitä parempaa ja todempaa, mitä kauempana se on silmin nähtävästä todellisuudesta. Sekä kuvataiteessa että kirjallisuudessa eliitti rakastaa hänen mukaansa taiteilijaa sitä enemmän, mitä niukemmilla elementeillä tämä asioita kuvaa. Valkea ympyrä mustalla pohjalla voi olla ”lopullinen totuus”.
Taiteilijapiirien paine ja arvostuksen saamisen tarve saa Kantokorven mukaan taiteilijan toimimaan tietyllä tavalla.
– Suurimmalla osalla mittatikkuna on kollegojen arvostus. Ei ole olemassa ihmisiä, jotka eivät piittaa muista, hän provosoi yleisöä.
Eri kulttuurien käsitykset näköisyydestä poikkeavat myös toisistaan. Esimerkkinä Kantokorpi käytti kansallisromantikko Akseli Gallen-Kallelan loppuvaiheen Afrikka-teoksia. Niiden voimakas värimaailma oli suomalaisille väärä, eivätkä aikalaiset juurikaan arvostaneet töitä.
Taiteessa ei ole kyse niinkään siitä, tavoittaako se kohteensa todellisuuden vaan siitä, tavoittaako se vastaanottajansa todellisuuden. Vasta silloin se lunastaa arvonsa.
Yhtä totuutta ei ole
Totuutta kohti pyrkiminen toimii usein moottorina tieteen ohella myös taiteen tekemiseen. Taiteen totuus ei kuitenkaan tieteen tavoin perustu niinkään faktoihin ja yksityiskohtiin, vaan antaa tilaa sekä tekijänsä että vastaanottajansa mielikuvitukselle.
Taiteessa mennään herkemmin alueille, jotka eivät ole valmiina olemassa. Näin saatetaan päästä lähemmäksi lopullista totuutta kuin faktapohjaisessa tieteessä.
Kiehtovinta lienee kuitenkin, että lopullisinta totuutta ei koskaan tavoiteta – ei tieteessä eikä taiteessa.
Taide voi joskus myös näyttää suuntaa tieteelle. Esimerkiksi monet aikoinaan sci-fi –teoksiin sijoitellut, omassa ajassaan mielikuvitukselliset keksinnöt ovat tulleet myöhemmin todeksi.
Tieteessä ja taiteessa käydään jatkuvasti myös rajankäyntiä siitä, mikä lasketaan kuuluvaksi tieteeseen tai taiteeseen ja mitä ei. Vaikka Kantokorpi taidekriitikkona myöntää olevansa yksi taiteen portinvartijoista, hän ei halua vetää tarkkoja rajoja, vaan taidetta on hänen mukaansa kaikki se, mitä taiteena pidetään.
Tai no, ei sentään aivan mikä tahansa. Yhdestä asiasta hänellä on vankkumaton mielipide, kenties peräti totuus: Juhani Palmu ei tee taidetta vaan taiteen kaltaisia käsityöläistuotteita.
Mikkolan Navetan yhteyteen koottu laaja näyttelykokonaisuus Totuuden kaleidoskooppi on avoinna elokuun loppuun asti tiistaista lauantaihin kello 10–15.
