Olen ihminen, joka kaipaa kovasti turvallisuutta. Olen tämän likemmäs viisikymmenvuotisen elämäni aikana murehtinut jos jonkinnäköisiä oman elämäni ja koko maailman murheita. Olen pelännyt sotaa ja maailmanloppua. Olen murehtinut elämää ja pelännyt kuolemaa. Ja rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että viime aikojen tapahtumat maailmanpolitiikassa eivät ole olleet kovinkaan levollista kuultavaa, päinvastoin.
Pelkään ihmisen pahuutta. Tässä laman keskellä ja kylmän sodan kynnyksellä alkaa uusi kirkkovuosi, alkaa jälleen adventin aika. Me odotamme joulua, Jeesusta saapuvaksi seimeen pienenä lapsena.
Hetken kuluttua odotamme pääsiäistä, Vapahtajamme ristinkuolemaa ja ylösnousemusta. Kaikenlaisten murheiden ja huolien keskelle, niin kuin tavallisen arjenkin keskelle, tulee uuden alun mahdollisuus.
Jeesus on tullut ja haluaa tulla elämäämme, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä epäluuloisena pälyilemään, miten selvitä elämästä, lamasta ja tulevaisuudesta. Jumalalla on hyvää tahtoa meitä kohtaan. Hän on antanut Jeesuksen syntiemme sovittajaksi, jotta me voisimme elää turvallisin mielin, luottaen hänen sovitustyöhönsä ja johdatukseensa elämässämme.
Kristuksessa meillä on tulevaisuus ja toivo.
Elina Pehkonen
Seurakuntalainen Aitoosta
