Tänä vuonna itsenäisyyspäivässä on toisenlaista luonnetta kuin vuosiin. Turvallisuudesta ja peloista on keskusteltu. Perisuomalaisia arvoja ovat kansan vapaus ja omin hartein puolustaminen. Suomi on muodollisesti itsenäinen, asiallisesti ei täysin. Jos haluaa toimia kavereittensa kanssa yhdessä, joutuu jostakin luopumaan. Maailman itsenäisin valtio on Pohjois-Korea. Suomi on luovuttanut laajoja kokonaisuuksia EU:n päätettäväksi. Unionissa jaetaan samat arvot.
Yhteinen ulkopolitiikka näkyy kauppareissulla. Kaverit välillä harmittavatkin, esimerkiksi itseäni maatalouden alentava kyykyttäminen. Valtio perustuu arvoihin, kirkko uskoon. Luterilainen kirkko on ollut itsellinen kansallinen kirkko. Se on halunnut olla rinnan valtion ja sen arvojen kanssa.
Kirkko on pitkään osallistunut kirkkojen väliseen yhteistyöhön, ekumeniaan. Siksi sillä on vahva käsitys kristinuskon maailmanlaajasta luonteesta. Olemme enemmän kuin pitkään aikaan kristittyjä yhteisesti ja yhteen ääneen. Sen myötä on entistä useammin oltu varauksellisia valtion toiveisiin, esimerkiksi pyhien siirtämiseen.
Kirkko ja valtio molemmat pohtivat tällä hetkellä itsenäisyytensä luonnetta ja suuntaa. Molemmat hakevat laajempaa yhteyttä. Mennyt vuosi onkin näyttänyt, että läntisen pallonpuoliskon valtioilla on vahvoja yhteisiä arvoja.
”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.” Tämä on itsenäisyyspäivän ilosanoma. Se on esitetty kritiikiksi aikalaisille, jotka luottivat oman kansansa syntyperään ja voimaan; kritiikiksi heille, jotka kielsivät olevansa kenenkään orjia sekä ajattelivat olevansa vapaita ja itsenäisiä.
Kristuksen tehtävä on vapauttaa synnistä, kuolemasta ja pahasta. Itsenäinen ja vapautettu ihminen ei ole yksin, vaan Kristuksen kautta yhteydessä toisiin. Sen on tarkoitus johtaa ihmisten väliseen yhteyteen, jopa rakkaudellisiin väleihin.
Itsenäisyyden ilosanoma on vapaus. Itsenäinen Suomi on sitoutunut kavereittensa kanssa yhteisiin, vapauden arvoihin. Siinä on iloa!
Siunattua itsenäisyyspäivää!
Henri Lehtola
Kangasalan kappalainen
