Koko alkukauden miesten kolmosdivisoonassa ailahtelevasti esiintynyt Sb Luja sai pelinsä pitkästä aikaa kuntoon, kun se esiintyi viimeistä kertaa tässä kokoonpanossa kotiyleisölleen vain reilu viikko ennen joulupukin tuloa.
Marraskuun viimeisessä ottelussa nöyryyttävän 3–7-tappion Epalle kärsinyt Luja kokoontui joulukuun alussa kriisipalaveriin, jossa mietittiin jo valmennuskaksikon Pasi Nurmi ja Erkki Hyöki vapauttamista elinikäisiksi luulluista sopimuksistaan, mutta näin radikaaliin ratkaisuun ei Nurmen ja Hyökin johtama hallitus ollut valmis ryhtymään. Sen sijaan palaverissa vannotettiin Nurmea tarkastamaan joukkueen kokoonpanoa sekä päivittämään pelikirja tällä vuosituhannelle.
Kotiturnaukseen Sc Lättyä ja Ilves 3:a vastaan asteli nahkansa uudelleen luonut Luja. Vastus ei kyseisten joukkueiden muodossa ainakaan helpottunut edelliseen verraten, joten Lujalta vaadittiin täydellistä onnistumista, jos se halusi saada kipeästi kaipaamiaan sarjapisteitä jäämään Luopioisiin. Luja pääsi otteluun lähes ihanteellisella kokoonpanollaan: vain loukkaantumisista koko alkukauden kärsinyt Simo-Pekka Pitkänen oli riveistä poissa. Nurmi oli heittänyt kehäraakki Erkki Hyökin takaisin omalle tontille puolustukseen ja nostanut Aleksi Pietilän tuomaan muskeleita Lujan laituriosastolle. Laituriparikseen Pietilä sai juonikkaan Miika Tuomiojan, jonka Luja sai muutaman kierroksen jälkeen takaisin riveihinsä. Toisen kehäraakin Aki Lindholmin paikka sementoitiin keskushyökkääjäksi.
Ottelu Lättyä vastaan alkoi varsin vauhdikkaissa merkeissä ja paikkoja nähtiin kummassakin päässä, ja Lätty-peleihin kuuluvaa suunsoittoa ja jälkipeliä nähtiin myös kummaltakin joukkueelta. Yleensä varsin niukalla kokoonpanolla pitkillä vieraspelireissulla operoiva Lätty oli altavastaajana koko ensimmäisen erän, mutta Luja ei onnistunut siirtymään johtoon lukuisista hyvistä paikoista huolimatta. Myöskään Lätty ei onnistunut paikoistaan, sillä totutun varmasti marjat maalilla keräili Luja-maalivahti Rikhard Wallenius.
Vanha ja kliseinen pallopelin lainalaisuus – ”jos et itse tee paikoista maalia, niin kaveri rankaisee” – päti myös tällä kertaa. Lujan tuhlatessa paikkoja Lätty iski kahdesti vajaassa neljässä minuutissa toisen erän alussa. Yleensä tappioasemassa Lujan peli alkaa hajota ja keskittyminen herpaantua, mutta Lättyä vastaan sitä ei ihme ja kumma nähty. Luja jatkoi vyöryttämistä kohti Lätty-maalia ja sai ylivoimamahdollisuuden, kun kamppailun ensimmäinen rangaistus puhallettiin noin viisi minuuttia ennen erän päätöstä. Jäähy ei ehtinyt vanhentua edes puolta minuuttia, kun Juuso Keränen ohjasi taidokkaasti Erkki Hyökin lähettämän laukauksen Lätty-maalin etuylänurkkaan. Maalin jälkeen ote siirtyi entistäkin tiukemmin Lujalle ja tasoitusmaali roikkui ilmassa. Pelin 28. minuutilla Luja iski minuutin sisään kahdesti, ensin tutkapari Jarmo Jussila Lindholmin syötöstä ja vajaa puoliminuuttia tästä Jarno Ilomäki tarjoili Keräselle pelin toisen osuman. 3–2-lukemista lähdettiin myös viimeiseen erään.
Kolmannen erän alkuun sai puolestaan Lätty kokeilla ylivoimansa toimivuutta Jussilan rangaistuksen aikana, tuloksetta. Seuraavan kerran tilastomiehille tuli töitä viiden minuutin pelin jälkeen kun Jussi Vilkki ja Lätty-hyökkääjä nahistelivat itsensä jäähylle – jäähyaitiossa Vilkille esitettiin vielä tanssikutsu, josta Vilkki herramiehenä kohteliaasti kieltäytyi. Erän puolivälin jälkeen hyvässä maalivireessä oleva Jarkko Ottman siirsi Lujan kahden maalin karkumatkalle Aki Lindholmin merkkauttaessa pelin toisen syöttönsä. 4–2-maalin jälkeen tilastomiehet joutuivat kirjaamaan kummallekin joukkueelle vielä muutaman rangaistuksen, mutta enempää maaleja pelissä ei enää nähty.
Luja dominoi ottelun loppuhetkiä samalla varmuudella kuin alkua ja korjasi näin ollen kaksi maistuvaa sarjapistettä nimiinsä.
Maukas revanssi Ilveksestä
Kauden ensimmäisessä pelissä Lujaa peräti 7–2 kylvettänyt Ilves 3 oli kiistaton ennakkosuosikki joukkueiden toisessa ja samalla viimeisessä kohtaamisessa. Lätyn tapaan varsin typistetyllä kokoonpanolla liikkeellä ollut Ilves tiedettiin joukkueeksi, joka korvaa puuttuvan liikkeen huikealla henkilökohtaisella taidolla.
Lätty-pelin nouseva käyrä näytti olevan edelleen voimissaan, niin räväkkä oli Lujan alku. Edes kahta minuuttia ei ollut kellossa kun Tomi Haataja purjehti läpi kentän ja yksinkertaisesti toimitti pallon Ilveksen verkkoon, Miika Tuomiojalle syöttö – reilu minuutti tästä ja Jarno Ilomäki Jarmo Jussilan syötöstä 2–0.
Salama-alun jälkeen tahti hivenen rauhoittui ja seuraavaa onnistumista saatiin odotella pelin yhdeksännelle minuutille, jolloin Sampö Köppä pamautti ranteet lukkoon ja Lujan jo kolmen maalin karkumatkalle. Erän lopussa Erkki Hyöki koetti tasoittaa puntteja ottamalla rangaistuksen, mutta tämänkin Luja hienosti selvitti ja erätauolle lähdettiin 3–0-lukemista.
Toisessa erässä Ilveskin pääsi pikkuhiljaa paremmin mukaan, mutta ote säilyi silti Lujalla. Lujalla oli lukuisia paikkoja tappaa ottelu, mutta joukkue ei siinä onnistunut. Ilves rakenteli parhaat paikkansa vastahyökkäyksistä, mutta Luja-maalia vartioinut Jesse Rulja ei ollut yllätettävissä. Erän viimeisellä minuutilla Jarno Ilomäki purjehti läpi kentän ja tarjoili pallon Erkki Hyökille täysin tyhjän maalin kulmalle, eikä tästä edes Hyöki voinut epäonnistua. Ilveksen selkäranka katkaistiin toisen erän loppuhetkillä 4–0-lukemilla.
Kolmannen erän alkuun Luja tuli edelleen pyörremyrskyn lailla ja onnistui siirtymään minuutin pelin jälkeen jo 5–0- johtoon, Hyökille ottelun toinen osuma ja Jussilalle toinen syöttö. 5–0-tilanteessa ja Lujan hallitessa loppu oli silkkaa kosmetiikkaa – Jarkko Ottman sinetöi 7–0-loppunumerot vielä kahdella maalilla Jussilan ja Lindholmin syötöistä.
Jesse Ruljalle kirjattiin kauden ensimmäinen nollapeli. Kahden tasapainoisen ja loistavan joukkueen voiton jälkeen Luja lähti joulutauon viettoon ja palaa kaukaloon seuraavaksi 10.1. Iittalassa. Joukkue saa tuolloin vastaansa ylivoimaisesti lohkoa johtavan Steelersin ja Piskun.
