Raskasta heviä ja joululauluja yhdistelevä kaava toimii. Todisteeksi kelvannee Raskasta Joulua -konseptin kymmenvuotisjuhlakiertue viime vuoden lopulla: esimerkiksi Tampere-talo myytiin loppuun hujauksessa jo alkusyksystä.
Marco Hietalan, Kimmo Blomin, JP Leppäluodon ja Tony Kakon vetovastuullisessa Tampere-talon konsertissa vaikutti aluksi olevan läsnä vahva uudistumisen ja nahanluonnin henki, mikä kymmenen vuoden historia huomioiden oli ymmärrettävää. Ensimmäiset kappaleet olivat suurelle yleisölle tuntemattomia tai uudelle levylle varta vasten tehtyjä, ja niiden esittäminen saattoi olla hyvinkin vapauttava kokemus esiintyjäkaartille. Yleisö otti uutuudet kuitenkin vastaan hieman varovasti ja lähti täysin rinnoin mukaan vasta, kun biisit kääntyivät tutummiksi – ja samalla myös esiintyjät tuntuivat intoutuvan uudelle vaihteelle, mikä riehaannutti yleisönkin.
Kukin laulaja hoiti tonttinsa erinomaisesti omalla tyylillään. Sekä rouheaan että korkeaan ilmaisuun pystyvä Hietala hoiti laulamisen ohessa illan isännän työt ja Tony Kakko sekä Queen-musikaalista Freddie Mercuryn elkeet selkäytimeensä asti painanut Kimmo Blom vastasivat korkeimmista heviäänistä.
Loistavan vastapainon kolmikolle toi Ville Valon karismaa matalan karheaa ääntä myöten huokuva JP Leppäluoto, jolla on uskomaton kyky napata yleisö mukaansa – oli kyse sitten hyperaktiivisen räjähtävästä Nisse-polkasta tai tunnelmallisesta Tontusta. Itse asiassa en ole koskaan erityisemmin pitänyt Vesa-Matti Loirinkin levyttämästä Tonttu-kappaleesta, mutta Raskasta Joulua -konsertin jälkeen huomasin hyräileväni sitä koko kotimatkan. Ehkäpä kappaleiden versiointi ei yleisellä tasolla sittenkään ole niin pahasta kuin olen tavannut ajatella, vaan ne tosiaan voivat avata biiseille ihan uutta yleisöä.
Laulajat saivat tanakkaa tukea raskaan joulun idean isältä Erkka Korhoselta ja tämän kitaran veivaamisessa veljellisesti haastaneessa Tuomas Wäinölältä sekä rumpujen takana paljon nähneeltä Mirka Rantaselta.
Kymmenvuotisjuhlakiertueelta olisi toki moni voinut odottaa jollain lailla tavallista jykevämpää tai yllätyksellisempää esiintyjälistaa, varsinkin viime vuoden Tampereen-vierailun perusteella: viime vuonna Kakon tilalla lavalla nähtiin Tommi Salmela, Jarkko Ahola ja lyhykäisesti myös Elize Ryd ja Ari Koivunen. Toisaalta se oli terve muistutus siitä, ettei koko arsenaalin olekaan tarkoitus esiintyä joka keikalla, eikä edes Tampere-talo ole millään tavalla etuoikeutettu.
Sitä paitsi hyvin tämänvuotinen, parissa kohdassa Ari Koivusella vahvistettu, nelikko hoiti hommansa, eikä omille joululaduilleen sivakoinutta Aholaa – valtavasta lavakarismastaan huolimatta – kaivattu välttämättä edes illan päättäneeseen Ave Mariaan. Kahden soittajan kanssa akustisesti tempaistu veto osoitti, että Raskaan Joulun laulajat pystyvät kaiken hevisankaroinnin lisäksi myös vähäeleiseen ja silti vaikuttavaan ilmaisuun.
Ei kuitenkaan käy kieltäminen, etteikö hartaasti kovaa ja korkealta olisi juuri se suosion ei-niinkään-salainen ainesosa; edellisvuonna Tampere-talon katsomossa istuneen kangasalalaisen Pekka Simojoen tekemä Tulkoon joulu on harvoin kuulostanut yhtä vaikuttavalta.
