Kangasala-talon näyttelykauden 1. helmikuuta aloittaa Kangasalan lukion kasvatti, kansainvälisesti tunnustettu valokuvataiteilija Susanna Majuri. Majuri tunnetaan taianomaisista kuvista, joissa vesi on usein keskeinen elementti. Ihmishahmot esiintyvät kuvattuina vedenalaisessa maailmassa, jossa raja sisäisen ja ulkoisen todellisuuden välillä liukenee.
– Olen tullut valokuvaajaksi tarinoiden kautta. Ajattelen ja kuvittelen paljon sanoja. Lukioaikana huomasin pimiössä, kuinka tarinat ilmestyivät kuvan pintaan avoimemmin kuin tekstissä. Sain myös hyvää kannustusta kuvaamataidonopettajalta. Olin suunnitellut opiskelevani luovaa kirjoittamista, mutta valokuvaus alkoi vetää puoleensa, Kangasalan lukiosta vuonna 1998 valmistunut Majuri kertoo.
Vuodesta 2008 alkaen Majuri on rakentanut kuvaamiaan paikkoja veden alle: näyttelyssä mukana oleva Saviour oli ensimmäisiä näistä kuvista.
Susanna Majuri, miten kehittelet kuviesi fiktiiviset paikat?
– Lainaan ideoita rakentamiini paikkoihin todellisilta paikoilta, mutta kuvissani paikat muuttuvat joksikin muuksi. Valokuvissa olevat paikat voivat muistuttaa meitä meille merkityksellisistä paikoista. Kuvien avulla voi palata paikkoihin, joihin muutoin ei voisi enää palata. Kuvani Saviour, Talo, Winter ja Tuhka edustavat teemaa. Näyttelylle annoin nimen Kotona vedessä, sillä kuvissani leikitellään kuvitteellisen kotiinpaluun ajatuksella.
Miksi vesi on sinulle tärkeä elementti?
– Vesi sallii kuvittelua. Sen avulla voin myös maalata maisemia, joissa tunteet saavat sijaa. Voin paljastaa, ja toisaalta myös pitää jotakin kätkettynä. Vesi on myös kuin jäätä tai lasia. Vesi on väriä, turkoosia. Vesi kopioi kohteitaan, sen pinnassa on liikettä, se sulauttaa päähenkilöitäni ja maisemia yhteen.
Isäni työn kautta olen lapsesta asti tottunut etsimään vettä. Vesi on minusta hyvä tapa rakentaa kuviin draamaa. Vesi on tunteellinen elementti.
Kuvissani on aina myös ihmisiä. Vesi muuttaa ihmisten tunnistettavuutta. Kuvani ihmiset ovat voimakkaan kehollisia. Havainnoin ihmisten liikkumista kuvallisen kokemukseni läpi. Ja toisaalta: katselen maailmaa fiktion kanssa.
Kerro veteen liittyvien valokuviesi synnystä.
– Ensimmäinen vesikuvani Sunset River on vuodelta 2002. Kangasalla nähtävistä kuvista varhaisin on kuvani Mykines vuodelta 2007. Siinä valkoiseen pukeutunut päähenkilö miltei katoaa sumuun majakan edustalla. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että hän on tulossa näkyviin.
Vuonna 2008 aloin työskennellä upottamalla kuvaamiani paikkoja. Näyttelyssä esillä oleva Saviour oli ensimmäisiä näistä kuvista.
Näyttelyyn on tulossa vesikuvien kokonaisuus vuosilta 2007–2012. Samaan aikaan minulla on Water is Fiction -niminen näyttely Fine Art Museumissa Caenissa, Ranskassa. Siellä on 27 teosta vuosilta 2002–2012.
Olet sanonut etsiväsi valokuvallisen fiktion mahdollisuuksia toimia tunteiden kohtaamisen paikkana. Mitä se tarkoittaa?
– Olen aina tarvinnut fiktiota, joko paetakseni tiettyjä asioita tai ratkaistakseni asioita. Ehkä juuri siksi haluan korostaa fiktion mahdollisuuksia tunteiden käsittelyssä. Pidän myös kirjoittamisen avulla tehtävistä oivalluksista.
Ajattelen ja kuvittelen paljon sanoja. Osatakseni kulkea kuviin ja kuvien sisällä voimistan fiktiivisyyttä, fiktiivisen maailman sisällä olemista, jossa kuvittelu synnyttää kuvia. Tekstissä minulle ovat usein läsnä vastakohdat ja kirjoittamattomat asiat. Kuullessani lauseen, käännän sen usein päinvastoin, tai vaihdan sanojen järjestystä: aivan kuin muokkaisin tekstiä. Tämän vapauden avulla liikun myös kuvien maailmassa.
Fiktion parissa voimme ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi. Viihdyn kaunokirjallisuuden ja musiikin sisällä olevien tarinoiden parissa. Voimme lainata toisten tarinoiden hetkiä ja sovittaa niitä omien hetkiemme lomaan.
Olet kuvannut PMMP:n Veden varaan -levyn kannen ja muita kuvia levylle. Miten ideat kuviin syntyivät?
– Ideat syntyivät sanoitusten pohjalta. Keskustelin paljon Paulan Vesalan kanssa. Osa kuvista syntyi tehdessä tapahtuvista improvisoinneista ja löydöistä. Minulle sanat ovat niin tärkeitä, että menin kappaleiden sanojen kautta kuvien tarinoihin. Menen usein työskennellessäni sitä reittiä. Oli ihanaa työskennellä Paulan ja Miran kanssa.
Susanna Majuri: Kotona vedessä -valokuvanäyttely Kangasala-talossa helmikuun ajan. Valokuvakeskus Nykyaika ry ja Kangasala-talo ovat sopineet näyttely-yhteistyöstä kevätkaudelle 2015. Valokuvan kevään Kangasala-talon vaihtuvien näyttelyiden tilassa tuottaa Valokuvakeskus Nykyaika.
