Kangasala-talo avattiin perjantain kutsuvierastilaisuudessa pitkälti paikallisin voimin. Talon toimitusjohtaja Timo Kotilainen oli buukannut ensimmäisen esiintymisvuoron jousikvintetille, jossa hän itse soitti kontrabassoa.
Talon upouuden flyygelin äärelle istui Laitikkalan kesäasukas Seppo Hovi. Pianotaiteilija säesti kesäkangasalalaista Jaakko Ryhästä. Heikki Ahopelto oli kattanut avajaisillan juhlaviin cocktailpöytiin lähiseudun antimia.
Kulttuuritalon avajaiset esittelivät myös uutta paikallista osaamista. Lukiolta buukatut juontajat Vilma Tarri ja Jaakko Mansikka-aho eivät antaneet jännityksen näkyä, vaan hoitivat osuutensa rutinoituneiden gaalaisäntien tapaan. Kaiken kruunasi lukion musiikkilinjalla opiskelevan kaksikon yllätysveto, Christina Aguileran tunnetuksi tekemä Say something -hitti.
17-vuotiaat juontajat alleviivasivat sitä, ettei Kangasala-talo ole kulttuurieliitin pönötyspaikka, vaan koko kunnan olohuone. Samalla linjalla jatkettiin maanantaina, kun lukion musiikkilinja esitti kahdessa konsertissa Gösta Sundqvistin ikivihreitä.
Ääni ei dumppaannu
Avajaisvieraiden kiinnostus kohdistui ennen kaikkea Kangasala-saliin, jonka akustiikka on suunniteltu kaikenlaisen musiikin esittämiseen sopivaksi.
Kutsuvieraat näkivät elokuvaa lukuun ottamatta kaikkea millä lava tulee täyttymään: klassista musiikkia, tanssia, oopperalaulua ja rockia. Ensikommentit olivat ylistäviä: katsomon joka penkkiin näkyi ja kuului loistavasti.
Myös lavalla pantiin merkille suunnittelijoiden ja rakentajien onnistuminen.
– Yleensä ääni dumppaantuu, kun katsomo täyttyy ihmisistä ja pehmeistä vaatteista. Mutta täällä huomasi heti lavalle astuessaan, että akustiikka toimii loistavasti, Seppo Hovi ja Jaakko Ryhänen kiittelivät.
Hovi säesti muhkeaäänistä oopperalaulajaa sekä haitarilla että flyygelillä, jotka molemmat soivat kirkkaasti ja täyteläisesti. Kangasala-salin arvosoitin on Steinway-flyygeli, jonka Paavali Jumppanen kävi tehtaalla valitsemassa. Tiistaina 24. helmikuuta kulttuuritalolla esiintyvä pianisti koesoitti kuusi eri soitinta ennen kuin päätyi Kangasalle toimitettuun yksilöön.
Huippuinstrumentin uskotaan tuovan Kangasalle tähtipianisteja. Lisäksi se takaa, ettei seudun soittajien kehittyminen jää soittimesta kiinni, sillä pianistit pääsevät hienovireisen tulkinnan mahdollistavan flyygelin äärelle.
Kulttuuria ja demokratiaa
Perjantaina käyttöön vihitty Kangasala-sali on yksi neljästä ”siirtokivilohkareesta”, joista kulttuuritalo muodostuu. Muut osat täyttyvät Kimmo Pyykön veistoksista, muista taidenäyttelyistä, lähiruoasta ja demokratiasta: kunnanvaltuusto muuttaa kellarista paraatipaikalle, ja myös kunnanhallitus sai uuteen taloon hulppeat kokoustilat.
Talon avannut kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen toivoi, että kulttuurin ja demokratian ainutlaatuisella tavalla yhdistävästä rakennuksesta tulisi kuntalaisten olohuone.
Viitanen iloitsi Pirkanmaan kulttuurisatsauksista, kuten Mänttään valmistuneesta taidemuseo Göstasta. Kangasalan kulttuuritalo puolestaan on elävä ja pysyvä monumentti 150-vuotisjuhliaan viettävän kunnan keskustassa.
− Kulttuuriin sijoittaminen kannattaa, ministeri vakuutti.
Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Raimo Kouhia kertasi omassa puheessaan Kangasalan keskustan kehittämisen vaiheita. Ajan mukana muuttunutta keskustaa alettiin kehittää määrätietoisella strategialla, kun kaupat siirtyivät Lahdentien varren jättihalleihin ja keskusta uhkasi hiljentyä.
Vuonna 2007 alkanut projekti ei ole edennyt aivan aikataulussa. Kouhia laski tämän enemmän suhdanteiden kuin yhteistyökumppani Hartelan syyksi.
Kangasala-talon hallituksen puheenjohtaja Jari Jokilampi muistutti, että kulttuuri ja talous ovat aina tukeneet toinen toisiaan. Myös Pia Viitanen kertoi tutkimustuloksista, joiden mukaan kulttuurikohteet tuovat seudulle runsaasti välillisiä tuloja.
Pussitetut terveiset
Keskustaansa kehittävä kesäpäivän pitäjä on rakentanut kylän kruunuksi uimahallin, kirjaston ja kulttuuritalon. Mutta Kangasalaa ei tunneta niistä. Kansan suussa Kangasala on parkkipirkkojen pitäjä.
Jokainen keskustassa omalla autolla poikennut on saanut sakot. Monelle lainkuuliaiselle kansalaiselle ne ovat elämän ensimmäiset ja ainoat, ja siksi ikimuistoiset. Kokenuttakin kaaharia sakot kouraisevat aina yhtä mukavasti. Siksi parkkisakot ovat ihmisiä yhdistävä keskustelunaihe, kun kaksi ihmistä tapaa kylällä tai keskustelee Kangasalasta.
Keskustan kehittäminen ei kanna toivottua hedelmää, koska ihmiset äänestävät renkaillaan. Pussitettu maksulappu tuulilasinpyyhkijässä ei hetkessä unohdu.
Maalaiskunnan keskustassa on totuttu ajamaan auto oven eteen. Jos se ei onnistu, vaihdetaan kauppaa. Parkkipirkot hiljentävät keskustaa lamaakin tehokkaammin.
Pysäköinninvalvojat kuuluvat keskustoihin, joissa kuljetaan ratikoilla ja metroilla. Maalaiskunnan keskustassa valvonnan aika voisi olla sitten, kun autoille on ensin järjestetty pysäköintipaikat.
Kangasalan keskustaa kehitettäessä on mietitty yksityisautojen lisäksi bussiyhteyksiä ja kevyen liikenteen sujuvuutta. Kehittäminen on pahasti kesken, siitä kertoo kulttuuritalon avajaisiin kutsutuille toimitettu parkkiohje. Kokeneempikin iltarastikävijä sai tutkia karttaa hetken aikaa selvittääkseen missä voisi olla pysäköintipaikka.
Kulttuuritalokävijät odottavat hartaasti, että autot saadaan parkkihalliin piiloon parkkipirkoilta. Siihen saakka talon ohjelmaan pitää järjestää väliajat tasaisin määräajoin. Tarjoilua ei tarvita, sillä tauolla yleisö kipittää kiiltonahkakengissään pitkin keskustaa kääntämään pysäköintikiekkoa.
Selvennykseksi lukijoille, jotka eivät ole pysäköineet Kangasalla: keskustassa on pulaa pysäköintipaikoista, ja autojen vaihtuvuus vähissä keskustaruuduissa pyritään varmistamaan aikarajoituksella. Maalla parkkikiekko unohtuu helposti, ja vain muutamaa korttelia vahtaavat parkkipirkot iskevät hämmästyttävällä nopeudella ja tehokkuudella kiekottomaan kulkupeliin.
