Huippu: Willbergin suosio ei yllä maakuntiin

 

Vuoden avaus jäi laimeaksi

Pepe Willberg tarjoili Huipussa annoksen tiukkaa bändisoittoa ja loistavaa äänentoistoa.

Veteraanimuusikko Pepe Willberg ponkaisi viime keväänä huimaan arvostelu- ja myyntimenestykseen levyllään, jolla ei kompromisseja tehty, vaan ladattiin 70-luvun progemeiningillä kunnianhimoista, Matti Mikkolan säveltämää musiikkia.

Heinäkuisella Kirkastuskeikalla saattoi jo ounastella, etteivät pitkät, monimuotoiset kappaleet saavuta syvien rivien suosiota. Nyt nähty keikka Sappeessa allekirjoitti epäilyt vahvalla kynällä.

Viimeistä iltaa tipattoman tammikuun kourissa sinnitellyt väki jäi kotisohvalle, ja vain satakunta innokkainta vaivautui paikalle. Toivottavasti reilun kahden viikon päästä Sappeeseen saapuva Elastinen houkuttelee kansaa monin verroin enemmän.

Willberg ei aseta rimaa matalalle, vaan keikkailee täysipainoisesti ison bändin kanssa. Kuusihenkinen taitava kokoonpano soi komeasti ja Pepen laulu on aina vain loistavaa kuultavaa. Ikä ei tunnu tylsyttävän terää miehen tenorista.

Jos soittajista ei tingitäkään, niin kappalevalinnat jättävät vähän toivomisen varaa. Uuden Saimaa-levyn biiseistä soitetaan keikalla muutama, loput lienevät huonosti livekäyttöön sovitettavissa. Joka tapauksessa uusi materiaali on keikkasetin suola.

Sen vielä hyvin ymmärtää, että Pepen vanhoja hittejä soitetaan keikoillakin. Niitä useimmat odottavat kuulevansa. Sen sijaan muutamat kuluneet rokkistandardit ja iskelmät voisi hyvin korvata vähemmän kalutuilla kappaleilla. Toki kaikki biisit soitettiin tinkimättömän tiukasti, mistään ruotsinlaivalöperöinnistä ei ollut kyse.

Sitä paitsi bändi, jossa on torvisektio, on hyvin harvoin huono.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?