”Onni on hukassa. Se isompi Onni.” Huuto kuului perhekerhon loputtua oven läpi toimistooni. Lapsista oli hauskaa mennä piiloon ja antaa äidin ja lastenohjaajien hiukan etsiä ennen kotiin lähtöä. Leikki päättyi onnellisesti ja Onni tuli löydetyksi.
Itseäni tuo lause jäi vaivaamaan. Usein tuntuu siltä, että onni on hukassa, ainakin se isompi onni. Aurinko paistaa risukasaankin, on lottovoitto syntyä Suomeen ja meillä on täällä hyvinvointivaltio. Välillä tuntuu, että se tarkoittaa sitä, että valtio on tarkoitettu hyvinvoiville. Kun elämä ruhjoo, kun hyvinvointi muuttuu pahoinvoinniksi, kun ei ole työtä, toimeentuloa, terveyttä eikä ystäviä. Se on diakoniatyön arkea. Syystä tai toisesta itsensä epäonnistuneeksi tuntevia ihmisiä kysymässä apua, etsimässä suuntaa elämälleen.
Inhimillinen kärsimys lienee tuttua meille kaikille joissakin elämän vaiheissa. Onni on hukassa.
Palmusunnuntain aiheena on kunnian kuninkaan alennustie. Jumalan poika joutui kulkemaan kohti kärsimystä ja kuolemaa; yksin, pilkattuna, täynnä haavoja ja ruhjeita. Jopa hänen lähimmät ystävänsä ja oppilaansa hylkäsivät hänet. Yksi heistä kavalsi hänet rahapalkkiosta. Eipä näyttänyt oikein onnekkaalta Jumalan Pojankaan lyhyt elämä. Kunnia ja kiitos kääntyivät vihaksi ja vainoksi, kuolemantuomioksi. Voin vain aavistaa hiukan, miltä tuntui Jeesuksen äidistä ristin juurella, kun hänen syytön poikansa naulittiin ristiin. Juudaksen äidin tuskasta puhumattakaan, sille kun ei varmasti löytynyt myötätuntoa ihmisten keskuudessa.
Äitinä ovat liiankin tuttuja tunteita valitettavasti meille monille nämäkin.
Suuri lohdutus sisältyy kuitenkin pääsiäisen sanomaan. Vaikka me ihmiset emme lakkaa tuomitsemasta, tappamasta, syyttämästä viattomiakin, Jeesus kuoli meidän kaikkien pahojen tekojen vuoksi ristillä. Jeesus sovitti syntimme, jotta meillä olisi armo ja anteeksiantamus. Pääsiäisen ilo kertoo, miten Jumalan Poika ei jäänyt hautaan vaan nousi ylös kuoleman ja pahan voittajana. Armon ja anteeksi saamisen kokemus auttaa ymmärtämään, että onni ehkä onkin siinä. Ei ulkonaisissa asioissa, tavarassa, omaisuudessa vaan sitä on sisäinen rauha ja halu auttaa muita kärsiviä lähimmäisiä. Se tuo mielekkyyttä ja sisältöä elämään, koska itse on saanut niin paljon. Ei rahaa eikä tavaraa, ei henkisiä kykyjä ja lahjojakaan, vaan anteeksi.
Pääsiäisen iloa teille kaikille!
Virpi Kangasniemi
diakonissa Pälkäneen seurakunta
