Pälkäneen lukion kevätjuhlassa näkyi paitsi uusia puhtaanvalkoisia, myös ajan patinoimia ylioppilaslakkeja. Vuonna 1965 Pälkäneen lukiosta valmistui 39 ylioppilasta, joista 24 pääsi mukaan verestämään puolen vuosisadan takaisia muistoja oman koulun kevätjuhlassa.
Seurattuaan kevään 2015 abiturienttien lakitusta riemuylioppilaat jatkoivat matkaa juhlalounaalle Rönnvikiin.
Kokoontuminen oli luokkatoveruksille ensimmäinen puoleen vuosisataan, joten siihen liittyi vahvasti jännitystä ja jälleennäkemisen iloa.
– Kyllä tämä tuntuu tutulta, kun palaa ajatuksissaan sinne juhlapäivään. Me vain istuimme edessä näyttämöllä, siellä oli silloin ylioppilaiden paikat, kertoi Marja-Liisa Hagelberg.
Kun heidät aikanaan lakitettiin, koulun rehtorina oli nuori, vasta vähän aikaa sitten virassaan aloittanut Erkki Kahra. Luokanvalvojana heillä oli matematiikan lehtori Raimo Rauhamäki, joka myös osallistui ylioppilasluokkansa riemujuhlaan.
– Minun mielestäni meillä oli oikein hyvä koulu, ja toivon että se saisi jatkaa toimintaansa täällä Pälkäneellä, sanoi
riemuylioppilaiden juhlapuheen pitänyt kaupunginkamreeri Martti Kataja.
Hän itse muistaa 50 vuoden takaisesta juhlapäivästä helpotuksen tunteen, kun työläs urakka oli takana.
– Monelle koulunkäynti oli rankkaa, kun matkat olivat pitkät eikä sivukylille ollut kulkua. Jotkut asuivat koulukortteerissa, ja sehän tietysti maksoikin, Kataja totesi.
Koulua ennen somea ja tekstareita
Martti Kataja kertoi puheessaan lukioajoista, jolloin nykyisistä viestintävälineistä ei tiedetty mitään. Se ei silti tarkoittanut, ettei opettajilla olisi ollut joskus harmia ylimääräisestä viestittelystä.
– Silloin asiat kirjoitettiin lapulle, joka kulki kädestä käteen, Kataja selitti.
Mutta 1960-luvun alussa elettiin koulu-uudistusten aikaa kuten nytkin. Juuri aloitettu keskikoulun jako kaupalliseen ja tekniseen linjaan lisäsivät opiskelumotivaatiota, ja rehtori Kahra oli muutenkin hyvin uudistusmielinen.
– Ainakin meitä poikia itse tehtyjen ruutikäyttöisten rakettien ammunta taivaalle kiehtoi. Valitettavasti toteutumatta jäi rehtorin toive siitä, että koska yleissivistykseen kuuluu autokoulu ja tanssitaito, niiden pitäisi kuulua myös koulun opetusohjelmaan, Kataja muisteli pilke silmäkulmassa.
Hänen mielestään lukio tarjosi tärkeimmät välineet, joilla elämässä on voinut edetä.
– Hahmottaminen, oivallus ja ajattelu ovat mielestäni parasta ja käyttökelpoisinta oppia, mitä me Pälkäneen yhteiskoulusta saimme. Olemme voineet rakentaa elämäämme vahvasti sille perustalle, jonka olimme koulussa oppineet ja omaksuneet, hän lisäsi silminnähden liikuttuneena.
Uudet ylioppilaat, jotka kuuntelivat puhetta vasta lakitettuina korokkeella seisten, saivat riemuylioppilailta matkaevääksi kannustusta ja rohkaisua. Kataja muistutti, että ei pidä antaa periksi, vaikka eteen tulisi tuntematon tienhaara.
– Joskus voi olla syytä jättää valmis vaihtoehto, iskeä lapio tantereeseen ja raivata itselleen aivan oma ennen kulkematon ura, hän totesi.
