Pälkäneen lukiossa lakitettiin lauantaina 18 abiturienttia. Vaikka joukko oli pieni, uudet ylioppilaat halusivat painokkaasti korostaa olevansa ylpeitä ja kiitollisia
omasta koulustaan.
– Me olemme päässeet osaksi Pälkäneen lukion perhettä. Tämä kolmen vuoden matka on ollut unohtumaton kokemus, sanoivat ylioppilaiden puheen pitäneet Anna-Kaisa Koskelo ja Jenna Munukka.
Nuoret naiset kehuivat erityisesti opettajien antamaa tukea ja kannustusta. Lukiota aloitettaessa luokka tuntui heistä vielä jonkin verran hiljaiselta ja hajanaiselta, mutta koulun vahva yhteishenki teki siitä tiiviin ja yhteenkuuluvuutta kokevan ryhmän.
Koulu tarjosi myös elämyksiä oppituntien ulkopuolella. Pälkäneen yhteiskoulu ja lukio ovat pieniksi kouluiksi poikkeuksellisen kansainvälisiä, ja vähäisen oppilasmäärän vuoksi jokaisella halukkaalla on mahdollisuus päästä mukaan oppilasvaihtoon ja muuhun toimintaan ulkomaalaisten koulujen kanssa.
– On ollut upeaa saada olla siinä mukana, Koskelo ja Munukka kiittivät.
Kuten ylioppilaat itse totesivat, lakki on merkkinä siitä, että he ovat selvinneet matkastaan yhteen välietappiin.
Tie seuraavalle voi olla välillä vaikea, kun kilpailu koulutuspaikoista on kova, eivätkä valtion säästöleikkaukset ainakaan helpota opiskelijoiden elämää. Lähtiäisiksi Pälkäneen uusille valkolakeille ladattiin joka tapauksessa rohkeutta niin paljon kuin heidän syliinsä mahtui.
– Elämässä tarvitaan uskallusta mennä eteenpäin ja tehdä asioita pelosta ja epävarmuudesta huolimatta. Usein pääsee mihin tahansa, kun uskaltaa ottaa sen yhden epävarman askeleen, rohkaisi rehtori Mirva Hirmukallio.
Myös 50 vuoden takaisilta saman koulun ylioppilailta tuli kannustusta
– Olkaa rohkeita, käyttämätön elämä ei kasva korkoa! muistutti riemuylioppilaiden puolesta puhunut Martti Kataja.
Mitä jos tie nousee pystyyn
– Edessänne ei ole 18 abiturienttia, vaan joukko yksilöitä, joista jokaisella olisi kerrottavana oma tarinansa, Mirva Hirmukallio muistutti juhlapuheessaan.
Ylioppilasjuhlapäivänä on aika riemuita, mutta sitä on voinut edeltää vaikea ja mutkainen opintaival. Hirmukallio totesi, että vaikka alku olisi hyvä, lukio ei suju kaikilta niin kuin odotettaisiin.
Sen ei tarvitse johtua oppimisvaikeuksista – nuori voi joutua kohtaamaan vastoinkäymisiä ja muita ongelmia, jotka yksinkertaisesti vievät motivaation ja kiinnostuksen. Mutta kun putoaminen uhkaa, pienellä lukiolla on suurempi keinovalikoima auttaa kuin isolla.
– Täällä annetaan tukiopetusta, pysytään oppilaan rinnalla, vahvistetaan uskoa. Opiskelija löytää motivaationsa ja rohkeuden ja halun yrittää uudelleen, tekee paljon työtä, ottaa kovan loppukirin ja onnistuu. Nämä tapaukset eivät näy tilastoissa eivätkä lukiovertailuissa, mutta me olemme ylpeitä jokaisen onnistumisesta, Hirmukallio totesi.
