Mummon murinat
Aamulehdessä on joka numerossa tietyllä sivulla pari lyhyttä juttua viidenkymmenen vuoden takaa. Tässä äskettäin Luopioinen oli päässyt tälle palstalle. Asiana oli, että kauneudestaan kuuluisa Kukkiajärvi oli saastumassa. Kirkonkylän viemäreitten sisältö virtasi järveen vain kahden saostuskaivon kautta. Puhdistamoa ei tuolloin vielä ollut.
Kesämökeillä oli normaalia, että käymäläjätteet kipattiin järveen. Olipa osa saarilomailijoista rakentanut puuseen näppärästi niin, että nesteet ja pökäleet putosivat suoraan veteen. Kun mummo tuota uutista luki, niin piti oikein miettiä, miten nämä jäteasiat nykyään saarioloissa hoidetaan. Ovatko EU-direktiivit kovasti ankarat?
Ennen ei kannettu niin suurta huolta vesien pilaantumisesta. Esimerkiksi pyykkääminen järvessä oli aivan normaalia. Pesupulvereitten ja saippuoitten arveltiin veteen mahtuvan. Myös matonpesu oli tavanomaista kivaa kesäpuuhaa. Tampereellakin sai mattoja kuurata Tammerkosken yläjuoksulla. Aika pian tuon Aamulehden silloisen kirjoituksen jälkeen Luopioisissa alettiin rakentaa jätevedenpuhdistamoita, ja kas: Kukkian vesi on nykyisin melkoisen puhdasta.
Me vanhat muistamme senkin, kuinka ennen esimerkiksi tehtaitten alapuolella vesi saastui. Ellei muisti aivan petä, niin kyllä ne joet ja järvet taisivat ihan näyttää sameilta ja haistakin jonkin verran. Vaikka meillä Euroopassa ollaan aika huolellisia vesien varjelemisen suhteen, niin kyllä maailmassa varmaan on muita alueita, joiden saastumisesta ei kanneta niin suurta huolta. Joskus lehdissä kerrotaan, että valtamerissä on valtavia jätemuovilauttoja, jotka evät liene mitään biohajoavaa möhnää. Kuulemma myös lääkejäämiä tuppaa kerääntymään vesistöihin.
Nykyään meitä suojellaan monilla laeilla ja asetuksilla, että varjeltuisimme kaikelta pahalta. On kaavailtu, että parin vuosikymmenen päästä tupakanpoltto on kielletty. Kukapa sitten enää rikollista hommaa harjoittaisi? Semminkin kun sen rikoksen haistaa, joten poliisit ja ilmiantajat voivat ryhtyä toimenpiteisiin. Missäs vaiheessa muuten on avioliittolaki muuttunut niin, että sekä morsiamen että sulhasen pitää olla 18 vuotta täyttäneitä? Yläikärajaa tuskin on säädetty. Kun me oltiin nuoria, niin tytön piti olla seitsentoistavuotias ja pojan vuotta vanhempi.
Silloin muinoin oli homma niin, että rippikoulun käytyään saattoi päästä tanssilavalle tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen. Pikkuhiljaa riijustaminen eteni, ja sitten aikanaan oltiin halullisia menemään avioon. Kerrankin mummo oli häissä, joissa morsian oli juuri täyttänyt seitsemäntoista, sulho oli muutamaa vuotta vanhempi. Vauva syntyi parin kuukauden kuluttua.
Suomalaisessa kulttuurissa tyttölapsi saa itse valita puolisonsa. Ei meillä isä pakota tytärtään, oman etunsa vuoksi, naimisiin rikkaan vanhanpojan tai vaikutusvaltaisen lesken kanssa. Tyttärillämme on tämä valinnan vapaus ollut aika hyvä varmaan ainakin viimeiset sata vuotta.
Mymmeli
