Kaveriporukka vietti viitisen vuotta sitten iltaa Pälkäneen uimarannalla. Kitarat soivat ja laulu raikui vielä paluumatkalla Kostianvirran partaalla.
– Jätkien kanssa siinä mietittiin, että mentäisiinkö keikalle, Jaakko Sorrela muistelee.
Tuumasta tartuttiin toimeen. Seurue pysähtyi ottamaan promokuvat ja piti sillan alla pikaisen bändikokouksen, jossa yhtyeelle keksittiin nimi.
Herran pallot – tai pallit jos niin halusi ymmärtää – kuulosti remuenglanniksi hyvältä idealta. Niinpä Sorrela kipaisi kotona printtaamassa Söör´s Bools -julisteet, ja yhtyeen ensiesiintyminen nähtiin pari tuntia sen syntymisen jälkeen Ankkuri-baarissa.
– Me käytiin ovella sanomassa, että kohta on keikka, Söör´s Bools -solisti Sorrela muistelee ensimmäistä buukkausta.
Akustinen meininki upposi hyvin baarikansaan, joten pälkäneläisbändi on jatkanut samalla nimellä ja linjalla siitä alkaen.
Ensilevyn kanssa ei pidetty samanlaista kiirettä kuin ensimmäisen keikan kanssa. Vuosien varrella syntyneet biisit purkitettiin kevään aikana, ja ensilevy julkaistiin kesäkuussa Rautajärven Elotähkässä.
Levyprojekti toi ryhtiä
Lähiseudun baarikansaa epäsäännölliseen tahtiin riemastuttaneen Söör´s Boolsin kokoonpano on elänyt vuosien varrella. Tekemisiä ei ole kauheasti mietitty ja suunniteltu, vaan enemmänkin on keskitytty hauskanpitoon.
– Yleensä on kokoonnuttu keikkaa edeltävänä päivänä katsomaan, mitä soitetaan, biisinteosta päävastuun kantava kitaristi Mika Äijälä sanoo.
Levyprojekti sekä basistiksi tullut Mika Veija toivat toimintaan uutta ryhtiä.
– Veken myötä saatiin täältä treenikämppä ja ruvettiin soittamaan säännöllisemmin, Äijälä sanoo.
Kantokyläntien risteyksessä sijaitseva Söörien salainen päämaja toimi myös äänitysstudiona.
– Pohjat tehtiin täällä ja loput Jouni Saarion studiolla Kukkolassa. Ei siinä monta päivää tuhraantunut, toinen kitaristi Joonas Laitinen kertoo.
Äänitykset, miksaukset ja tuotannon hoitanut Poutahaukka -kitaristi Saario ei joutunut levyprojektissa epämukavuusalueelle, sillä Söör´s Boolsin soundi ei ole kaukana hänen oman yhtyeensä tyylistä. Molemmat soittavat Baddingiin pohjautuvaa Suomirockia.
Lainat linjassa omien kanssa
Söör´s Bools soitteli alkuun keikoilla enemmän lainakappaleita. Ensilevyn 16 kappaletta todistavat, että bändillä riittää koko illaksi myös omaa, hyvin kansaan uppoavaa tuotantoa.
– Kyllä keikkasetissä on edelleen muutamia covereita, jotka ovat linjassa omien biisien kanssa, rumpali Markku Lehtinen sanoo.
Kotikylillä voidaan mennä enemmän omien biisien varassa, mutta kauempana keikkaillessa ohjelmistoon otetaan enemmän lainoja esimerkiksi Freud, Marx, Engels & Jungilta, Tuomari Nurmiolta tai Yölinnulta.
Soittajilla on varsin erilaiset lähtökohdat musiikin tekemiseen. Markku Lehtinen on kiertänyt tanssilavoja vuosikymmenten ajan muun muassa Tauskin, Teuvo Oinaan ja Johanna Pakosen bändeissä. Mika Veija paukutti aiemmin rumpuja rouheaa rock´n´rollia soittaneessa Roadracersissa. Nyt miehen kakkosbändinä toimii bluesrockia soittava kellaribändi, joka ei ole vielä keikoille lähtenyt. Joonas Laitinen puolestaan soittaa progerockia tamperelaisessa Genre-yhtyeessä.
Vihrein musiikin saralla on solisti Jaakko Sorrela.
– Äiti vei aikanaan seurakunnan kuoroon, kun ajatteli varmaan että laulaminen olisi hyvä harrastus, Sorrela naureskelee treenikämpällä.
Lyhyeksi jäänyt lauluharrastus nousi myöhemmällä iällä uudelleen pintaan, ja mies kävi jopa kokeilemassa siipiään Idolsissa.
Levyllä 16 omaa biisiä
Erilaisista taustoista tulevat soittajat suhtautuvat Söör´s Boolsiin rennosti. Välillä on tullut myös taukoja, kun osa soittajista on ollut maailmalla töissä.
– Satunnaisia keikkoja on soiteltu Ankkurissa, Elotähkässä tai Sahalahden Krouvissa. Sehän olisi meidän Wembley, jos päästäisiin Kostian Kievariin keikalle. Silloin olisi nähty kaikki, Markku Lehtinen vitsailee.
Viinan piru paholainen -levyn myötä kaveriporukan puolisalainen bändi tulee ulos kaapista. Sen 16 kappaleesta pääosan on säveltänyt ja sanoittanut Mika Äijälä. Mukana on pari näytettä Jaakko Sorrelan biisintekotaidoista ja yksi Joonas Laitisen kappale.
– Mutta kaikki biisit saavat lopullisen muotonsa bändin käsittelyssä. Kaikki tuovat niihin omat näkemyksensä, ja silleen biiseistä tulee bändin näköisiä. Ei tämä ole yhden miehen show, jonka perässä muut soittavat, viisikko kuvaa.
Jaakko Sorrela sanoo, että vuosikymmenten varrella vankan ammattitaidon hankkinut rumpali on ohjannut nuorempiaan isälliseen tapaan.
– Make kyllä nopeasti huomauttaa ja pistää sävellajit kohdalleen, jos ei tiedä mistä laulaa.
Levy soi aurinkorannikolla
Ensilevyä on levitetty levy-yhtiöihin sekä keikkapaikkoihin. Innostunein vastaanotto tuli yllättävältä suunnalta.
– Espanjan aurinkorannikon Radio Finland on soittanut levyä ahkerasti. Parhaina päivinä meidän kappaleet ovat soineet moneen kertaan, samalla suunnalla töissä käynyt Mika Äijälä kertoo.
Yksi moka levynkansien kanssa kävi, ja sitä yhtye pyytää nöyrästi anteeksi.
– Meiltä unohtui kiitokset luottofanillemme. Me meinattiin aikanaan jo pistää pillit pussiin, mutta Pasi Lindholmilla oli niin kova luotto meihin, että päätimme vielä jatkaa, viisikko sanoo.
Syksyn käynnistää keikkaputki. Perjantaina Annkkuri-baarissa soittanut yhtye on mukana 5. syyskuuta Aapiskukolla järjestettävillä nostalgiafestareilla. Viikkoa myöhemmin Söör´s Bools juhlistaa Sahalahden Krouvin täysikäistymistä.
Tyyli vaihtelee, aihepiiri pysyy
Söör´s Boolsin ensilevyä leimaa V:llä alkava sana, joka ei pääty U:hun. Aihepiirin tekee selväksi jo nimi Viinan piru paholainen.
Levy alkaa juurevalla Badding-rokilla ja jatkuu Tuomari Nurmion viitoittamaa tietä. Välissä kuullaan Freud, Marx, Engels & Jungin kantrihenkistä kapakkarockia ja jopa lattaritunnelmia. Jotkut kappaleet vertautuvat riemastuttavasti takavuosien salasuosikkiin Kelpo Pojat. Monipuolinen kattaus päättyy Sir Elwoodin keskiolutjazzin mieleen tuovaan tunnelmapalaan.
Ulkopuolisten vaikutteiden keskellä voi tunnistaa Mika Äijälän kädenjäljen. Mies osoitti biisintekotaitonsa jo takavuosien alkuperäisessä The Köyhät -kokoonpanossa. Söör´s Boolsin rallit kulkevat samalla helppoudella.
Pälkäneellä pienen piirin suosikiksi noussut The Köyhät on poikinut jatkoprojekteja, mutta Äijälän laulut ovat sen jälkeen jääneet pöytälaatikkoon. Viinan piru paholainen osoittaa, että mies on pantannut biisejään turhaan.
Söör´s Boolsin levyllä ja keikoilla musiikkityyli vaihtelee, mutta sanoitusten aihepiiri ja kappaleiden tunnelma pysyvät linjassa. Bändin elämänmakuisissa tarinoissa liikutaan kosteissa kapakkatunnelmissa. Rentturomantiikkaan kuuluu sekin, ettei laulujen sankarille käy yleensä hyvin.
Söör´s Boolsin levy on rehellinen kotiseutukuvaus, jossa ei käydä Tallinnan lauttaa kauempana. Tarinoissa vilahtelee bändin kotiluola Ankkuri-baari. Punttisaliksi muuttunut Rautajärven edesmennyt Kievari on saanut levylle jopa oman ”ylistyslaulunsa”. Inhorealistisessa tarinassa kerrotaan entisajan tupakansavuisesta kyläbaarista, jossa sai tiskin alta viinaa ja Viron tupakkaa.
Söör´s Bools ei tee fiiniä taiderockia, vaan maltaista äijärokkia. Ronskit ja tarttuvat rallit ovat omimmillaan baariympäristössä. Biisit ovat helposti lähestyttäviä. Sopivassa mielentilassa baarikansa hoilaa antaumuksella mukana viimeistään kolmannessa säkeistössä, vaikkei olisi bändiä koskaan ennen kuullut. Youtubenkin kautta levinneen Sahtia pöytään -rallatuksen tai nimikappaleen kaltaiset korvamadot soivat päässä vielä seuraavana aamunakin.
Söör´s Bools on onnistunut pitämään profiilinsa paljon osaamistaan matalammalla tasolla. Bändin nimi kuulostaa kaveripiirin vitsiltä, eikä se juuri huutele keikoistaan.
Turhasta vaatimattomuudesta voi luopua. Bändi on tietämättään kiusallisen ajankohtainen. Taantuma ei tahdo taittua, ja edessä voi olla syvempi lama, jonka soundtrackina tällaiset rallit toimivat.
