Meidän Jumalamme on erityisen lähellä niitä, jotka ovat arkoja, pieniä, kärsiviä, hätään joutuneita. Usein juuri vastoinkäymisissä ja kärsimysten kohdatessa etsimme Jumalaltamme voimia, rohkeutta, neuvoja, kärsivällisyyttä, ja aina Hän niitä meille antaa. Moni on kokenut sen arkipäivän ihmeen, että joku ihminen tulee avuksemme, kun eniten tarvitsemme. Hän saattaa olla tuttu mutta myös tuiki tuntematon voi rientää avuksemme.
Johanneksen evankeliumin luvussa 13, sen jakeessa 35, ovat Jeesuksen omat sanat:”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne”. Köyhä leskivaimo, joka antoi uhrilahjalippaaseen viimeiset roponsa, muistuttaa meitä siitä rakkaudesta, jolla meidän pitäisi toisiamme rakastaa. Niin, että lähimmäisen tarpeet ovat tarvittaessa omiemme edellä. Siten, että kätemme ovat nopeat auttamaan ja sanamme virkistävät ja lohduttavat.
”Herkäksi tee sydämeni, että toiset huomaisin, ahdistukset veljieni omikseni tuntisin, että huoltaan itkevältä pyyhkisin pois kyyneleen, että janon uuvuttaman toisin maahan lähteiden.” (virsi 439:3)
Katri Haarla, Onkkaala
pastori, eläkkeellä
