– Leikkikenttien kiertäminen on hyvä tapa tutustua omaan kotikuntaan. Ja samalla voi löytyä jokin kiva puisto, jonne voi palata vielä uudelleenkin, kangasalalainen Hanna Järvinen miettii.
Järvinen aloitti lastensa, kohta 6–vuotiaan Hilman ja 1–vuotiaan Toivon, kanssa systemaattisen leikkikenttien kiertämisen elokuussa. Idea syntyi jo vajaa vuosi sitten, kun Hanna ja hänen miehensä Harri yrittivät löytää uusia leikkikenttiä ajelemalla satunnaisesti ympäri kuntaa.
– Eihän siitä mitään tullut. Pakko oli surffata nettiin ja etsiä puistoille osoitteet. Loppukesästä sitten päätin, että kiertäminen saa alkaa, Hanna Järvinen kertaa projektin alkua.
Syyskuun lopussa noin puolet Kangasalan leikkipuistoista on kierretty. Muutama leikkikenttä on noussut perheen suosikeiksi. Kodin lähellä Liutussa sijaitseva leikkikenttä on yksi parhaista ja jokapäiväisessä käytössä. Hyviksi paikoiksi ovat osoittautuneet myös Ranta-Koiviston leikkikenttä Lehtikuusentiellä ja Pikkolan leikkikenttä Varstakujalla.
– Hilma on jo pyytänyt, että lähdettäisiin Pikkolaan jonkun kaverin kanssa uudestaan. Linturinteen leikkikentästäkin tykkäsin tosi paljon. Se oli juuri sellainen, josta itse lapsena haaveilin: metsäinen ja luonnollinen. Sattumalta Kangasalan kunnan auto pölähti paikalle juuri silloin kun olimme siellä, ja kunnan miehet kävivät tarkistamassa leikkivälineitä. He kertoivat, että puisto on lopetettavien listalla. Liukumäki ja lautakiikku ovat kuulemma alkuperäiset 1980–luvulta, Järvinen kertoo.
Hilman mielestä tärkeintä leikkipaikalla on hyvä liukumäki.
– Ja Toivolle pitää olla kunnon keinu ja hiekkalaatikko, isosisko lisää.
Äiti naurahtaa, että puistoissa käyminen on helpottunut nyt kun Toivo ei laita enää ihan kaikkea suuhunsa. Kolmikko tosin kiertää puistoja usein iltapäivästä nuorimmaisen päiväuniaikaan.
– Hilma on välillä harmissaan, jos pikkuveljeltä jää unien takia jokin kiva puisto näkemättä. Onneksi puistot ovat kuitenkin lähellä, joten niihin on helppo palata tarvittaessa uudelleen, Hanna Järvinen lisää.
Suurin osa hyviä peruspuistoja
Suurin osa Järvisten kiertämistä leikkikentistä on ollut ”ihan jees” -osastoa – ei mitään loistokasta, mutta hyvin asiansa ajavia peruspuistoja. Muutama pettymyskin kierroksen varrelle on mahtunut. Kortekankaan Karhunkierroksesta ei yrityksistä huolimatta löytynyt elokuussa Tuulenpesä-nimistä leikkipaikkaa.
– Kotiin päästyämme avasin kunnan nettisivuilta löytyvän leikkikenttälistan uudestaan, ja sieltä olikin kolme osoitetta hävinnyt. Karhunkierros oli yksi niistä.
Hanna Järvinen jatkaa, että Otsolan aukion ja Kortekankaan leikkikentätkin olivat hyljätyn oloisia. Molemmat puistot kuuluvatkin ensi vuonna lakkautettavien puistojen listalle. Touhumontun leikkipuistossa Pikontiellä oli puolestaan pystyssä enää yksinäinen puistonpenkki.
– Tuo matka ei kuitenkaan ollut hukkareissu, sillä näimme mennessä tosi huvittavan, selällään makaavan kissan ottamassa aurinkoa.
Vuodesta 2006 asti Kangasalla asunut Hanna Järvinen on tyytyväinen siihen, että tuli aloittaneeksi leikkikenttien kiertämisen.
– Lapset tutustuvat omaan kotikuntaansa paremmin ja niin vain minäkin olen matkan varrella nähnyt monta uutta paikkaa, vaikka olen asunut kunnassa jo melkein kymmenen vuotta, Järvinen sanoo.
