Liikunnan riemu

Kuvottava kloori takertuu jokaiseen pintaan, itsestään epävarmat teinit viskataan vaatteitta pukuhuoneeksi nimettyyn kehään. Kaikista henkilökohtaisin asia maailmassa, oma keho, on pakotettu näytille kaikkien eteen. Annat aseita vihollisillesi koululiikunnan varjolla, katsotaan, ketä ammutaan päähän ensimmäisenä.

Juoksemme loputonta kehää hyeenan nauru kintereillämme. Jos et jaksa olet läski ja heikko. Eihän sitä kaikille ääneen sanota, mutta jotkut sanovat sen itse itselleen. Minä en ole tarpeeksi-ruoskii valmiiksi veristä selkää.

Koripallo paiskautuu suoraan kasvoihin. Naamaa kihelmöi, et pysty hengittämään hetkeen. Jostain kuuluu tirskahdus. Se näytti hauskalta. Oma vika, mitäs et ollut hereillä, mitäs et ottanut sitä kiinni. Piiskaa itsesi pystyyn, jatka juoksemista, äläkä vain pysähdy.

Pakkanen on näivettänyt sormet, sukset sotkeutuvat juurikkoon. Eteenpäin, kukaan ei pääse pois ennen kuin on hiihtänyt vaadittavat kilometrit. Tunnen liikunnan riemun polttelevan sisälläni siellä jäätyneessä valtakunnassa, jalkoihin sidotut rangat jalassa. Tulen varmasti tänne uudestaan koulun jälkeen.

Koululiikunta tosiaan herätti liikunnan riemun.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?