Kun kursaillaan, niin sitten kursaillaan kunnolla. Kahvipöytä on katettuna ja emäntä kutsuu ottamaan. Alkaa vilkuilu ympäri vierasjoukkoa, usutetaan yhtä ja toista menemään, torjutaan kehotukset koko kehonkielellä häpeilevän näköisenä; enhän nyt minä sentään ensimmäisenä! Peli jatkuu, teatterin säännöt ovat kaikilla takaraivossa. Arvojärjestystä haetaan tai vaikka se tiedetään, ne ensimmäisetkin ottajat kursailevat antaumuksella niin kuin se kuuluukin tehdä. Kun kaadettu kahvi on jo ehtinyt hyvin jäähtyä, saadaan arvovaltaisin vieras tuupittua ottamaan kuppiaan. Kaikilla on jo pitkään kolottanut kahvihammasta ja haluttanut päästä käsiksi leivonnaisiin, mutta rituaalihan toki piti ensin käydä läpi. Jos tilaisuudessa sattuu olemaan pappi, on aloitusvuoro pelastettu ja sen jälkeen seuraavien hakuun tarvittava kursailukierros on lyhyempi. Jonon häntäpää sujuu jo ilman ihmettelyjä.
Taitaa olla omituista luettavaa nuoremmalle polvelle. Kursailu on vähitellen vähenemässä ja varmaankin jopa loppumassa. Se on silti yksi hassunhauska osa perinnettämme. En tiedä, onko vastaavaa tuolla tasolla muualla. Mitenköhän hillityt japanilaiset?
Häveliäisyys kuuluu samaan sarjaan. Muistan lapsuudesta, kuinka äitini kävi tuskaista painia itsensä kanssa siitä, tohtiiko hän ehdottaa talonmiehen rouvalle sinunkauppoja. Siihen asti olin luullut, että hänen etunimensä tosiaankin oli Rouva. En muista, mikä oli homman lopputulema. Rouvasta eivät sinunkaupat varmaankaan olisi olleet kiinni, äitini kun oli kursailun ja häveliäisyyden mestariluokkalaisia. Eipä mummokaan hänestä paljoa jäänyt. Joskus he kipittivät hippaa ympäri taloa, kun toinen yritti tarjota rahaa jostain, mitä oli toisen pyytänyt tuomaan: ”Ota nyt”, ”Enkä ota”, ”Ota ota”, ”En”.
Vaikka olen ollut mestarin opissa, häveliäisyydessä on joitain asioita, joita en vieläkään ymmärrä. Vaikkapa terveydenhoidon rutiinina olevassa irtosolunäytteen otossa asiakas ohjataan ensin kohteliaasti verhon taa riisuutumaan. Sen jälkeen hän kuitenkin levittelee hoitajan tai lääkärin nenän edessä tämän kurkkiessa valon kanssa kaikkein pyhimpään työntäen sinne tarvitsemiaan työkaluja. Sama mammografiassa; ensin riisuudutaan häveliäästi verhon takana, sitten toinen venyttelee ja puristelee, että röntgenkuvat saadaan otettua oikein. Varmaan tällaiseen hienotunteisuuteen on hyvä peruste, mutta asiaa tietämätöntä se huvittaa.
Toisaalta rakas saunaperinteemme tarjoaa muunmaalaisille ehtymättömästi hämmästelyä ja täällä ollessaan ehkä hankalia tilanteita. Aina välillä joutuu vakuuttamaan, että ilkosillaan porukassa lauteilla olemisessa ei todellakaan ole mitään seksuaalista, kyse on peseytymisestä, rentoutumisesta ja aivan toisenlaisesta nautiskelusta. Mieheni on kertonut marokkolaisille kavereineen uskomatonta juttua siitä, kuinka kylvimme alasti sekasaunassa kavereiden kanssa ja kaikkia kiinnostava keskustelunaihe oli yrttien kasvatus, keräily ja terveysvaikutukset. Marokkolaisessa saunassa, hamamissa, on eri osasto naisille ja miehille, mutta silti kokonaan ilkosillaan ei olla, pikkuhousut pysyvät jalassa pesunkin aikana.
Niinpä, häveliäisyyden muodot ovat moninaiset ja hyvä ne on riittävästi hallita, ettei aivan räjäyttäisi tilannetta kaikille kiusalliseksi.
