Tampere on tehnyt välitilinpäätöksen kaksikymmenvuotisesta Tavase-seikkailusta. Tekopohjavesilaitoksen suunnittelu Pälkäneen ja Kangasalan harjuihin on maksanut kahdeksan miljoonaa euroa. Kaupungin osuus laskusta on 5,6 miljoonaa euroa.
Vedenhankintayhtiö on elänyt vuosia Tampereen velkarahalla. Velkaa on kertynyt 5,76 miljoonaa euroa. Kaupungin osuus siitä on neljä miljoonaa.
Tavase-sijoitukset ja lainat uhkaavat menettää arvonsa, koska yhtiö ei saanut lupaa laitokselleen. Tampere on kirjaamassa Tavasen lainakulut luottotappioiksi. Lisäksi kaupunki lähettää muille osakkaille laskun niiden lainaosuudesta.
Samalla aukeaa kuntien välejä hiertävä pattitilanne. Lainaosuutensa maksettuaan kunnat voivat erota yhtiöstä.
Kangasala saa Tampereelta 422 500 euron laskun. Siitä reilut kymmenesosa on ylimääräistä, koska kunta päätti jo reilut kolme vuotta sitten erota yhtiöstä. Kangasala on Valkeakosken tapaan ilmoittanut, ettei se takaa Tavasen uusia lainoja. Lisätakausta tarvittiin, kun lainasumma ylitti viiden miljoonan euron rajan.
Tampere haluaisi laskuttaa eroavilta kunnilta myös niiden osuuden vajaan miljoonan euron lisälainasta, jota ne eivät ole taanneet. Kangasalan kohdalla kyse on reilun 50 000 euron lisälaskusta.
Vaikka yhtiön jättävät joutuvat maksamaan tyhjästä, muille osakaskunnille ei ole jäämässä käteen sen enempää. Ne ostavat nimellisellä summalla irtaantuvien kuntien osakkaat ja kasvattavat omistusosuuttaan yhtiössä. Samalla kasvaa niiden maksuosuus loppusiivouksesta.
Tavasen ohut organisaatio on purettu ja yhtiö jätetty pöytälaatikkoon odottamaan, saisiko se hakemansa luvat valitusteitse. Valitusprosessin aikana rahaa nielee lähinnä vastineita ja lausuntoja tehtaileva lakimies.
Jos lupaa ei irtoa, yhtiön pitää purkaa tutkimusputkensa ja muut rakennelmat Pälkäneen ja Kangasalan harjuista. Viimeistään tässä vaiheessa ryhdyttäisiin selvittämään myös vastuita: kuka on lainannut hukkahankkeeseen kaupungin kassasta 5,76 miljoonan euroa.
Päättäjät ja viranhaltijat eivät halua eivät välttämättä halua pestä tätä pyykkiä nyt, vaan katsovat ensin valitusprosessin loppuun. Jos yhtiö saisi luvat, tekopohjavesiseikkailu ei näyttäisi taseissa niin pahalta.
Jos Kangasala eroaa Tavasesta, koko hankkeen asetelma muuttuu. Kunta ajautuisi automaattisesti törmäyskurssille vedenhankintayhtiön kanssa, koska tekopohjavesihanke uhkaa Raikun vedenottamoa. Sitä rakennettaessa ajatuksena oli, että pohjavedenottamo muuttuu tekopohjaveden pumppaamoksi, kun jättihanke valmistuu.
Kangasala suhtautuisi uudella tavalla yhtiön harjussa tekemiin valtauksiin, koska ne vaarantaisivat vedenottamon, joka palvelee puolta pitäjää.
Kunta ei tarvitsisi Tavasea tai sen vettä mihinkään. Kun on ensin maksanut itsensä kalliilla rahalla yhtiöstä ulos, niin on tuskin kiinnostunut ostamaan siltä pohjavettä heikompaa tekopohjavettä.
