Hellästi ne kätesi minua sivelivät
tasoittivat pehmeästi rypyt rajut
ja mukavalta se tuntui, tuo kosketus enkelin
Kun tuota taivalta hikistä, mies taivaltaa
rajuja rakkauden naarmuja mielessään,
etsien sitä vastausta olemisen merkitykseen,
mutta kun päänsä painaa saa syliin hellään kutsuvaan ja kaiken sen taas unohtaa
se olkoon sitä mitä ihminen kaivata saa
Tunteet oudot nuo mieltäni vievät paikkoihin, joihin ehkä tahtoisi en
haluaisin vapaasti tuntea taas
huutaa ilosta ja nauttia
en tahtoisi tätä, synkkyyden painolastia
mustaa mörköä, ikuisesti mielessäni elämään.
Keino Lehtinen
