Entä jos evoluutio olisikin muovannut eläinihmisen?

Ilkka Virtasen kuvitteelliset trilobiitit ovat pitkän tutkimisen ja ajatustyön tuloksia.
Ilkka Virtasen kuvitteelliset trilobiitit ovat pitkän tutkimisen ja ajatustyön tuloksia. Kuva Johanna Kangas

Ilkka Virtasen näyttely ”Plan B – trilobiitit” on avautunut Kangasala-talon galleriassa ja on nähtävänä 28. helmikuuta asti.

Veistosinstallaatio koostuu yhdeksästä seinälle ripustetusta puisesta teoksesta. Virtasen trilobiitit eivät ole sanakirjamääritelmän mukaan ”sukupuuttoon kuolleita, kolmiosaisia niveljalkaisia”, vaan ihmisen ja eläinlajin hybridejä. Osaksi totta, suurimmaksi osaksi tarua.

Virtasen ajatusleikki on kiehtova. Entäpä jos? Entäpä jos eläinten ja ihmisten kehitys olisikin noudattanut evoluution suunnitelmaa b? Voisivatko tulevaisuuden fossiilit näyttää tällaisilta?

Taiteellisessa prosessissa korostuu huolellinen piirtäminen. Virtasen työskentely alkaa tutkimisesta. Evoluutio ja sen harharetket ovat kiinnostaneet Virtasta jo vuosia.

– Netti on aarreaitta, se takaa pääsyn uusimpien tutkimustulosten äärelle. Luen paleontologisista löydöksistä ja tutkimuksesta varsinkin Australian yliopistojen nettisivujen kautta, taiteilija kertoo.

Varsinainen taiteen tekeminen alkaa piirtämisestä. Virtanen ei syöksy puun kimppuun heti, vaan piirtää ensin huolella ideansa paperille. Tämän jälkeen alkaa kosteiden puuaihioiden työstäminen ja itse veistämisprosessi. Virtasen käsissä trilobiitit kaivautuvat esiin koivusta, suomalaisesta pyhästä puusta pihlajasta sekä haapapuusta.

 

Jotakin tuttua, jotakin outoa

Katsoja tunnistaa Virtasen veistoksista ihmisen rakenteen kaltaisuutta, tuttuutta, mutta myös outoutta ja toiseutta. Selkäranka, lapaluun harjanteet, suoliluut, istumaluut, kylkikaaret, kallo viittaavat ihmisen anatomiaan, mutta samalla katse kiinnittyy surkastuneisiin reisiluihin, pitkiin häntänikamiin, rangan sarvimaisiin ulokkeisiin ja tunnistamattomiin kaariin sekä haarakkeisiin.

Suurikokoiset seinillä kiipeävät niveljalkaiset lainaavat ihmisen anatomiaa, mutta myös mittakaavan. Veistokset ovat pitkulaisia ja soikeita kilpimäisiä torsoja, suurimmat niistä venyneet pitkän miehen mittaisiksi, liki kaksimetrisiksi. Ihmisen kuvasta tulee kumma.

Ilkka Virtasen trilobiitit olivat ensi kertaa esillä syksyllä 2015 Pirkanmaan Triennaalissa. Nyt esillä oleva installaatio Kangasala-talon galleriassa on jatkumoa aloitetulle teemalle.

Viime vuosina Virtasen samaa teemaa varioivia ekologisesti kantaaottavia näyttelyitä on ollut esillä useita. Evoluution harharetkiä pohdiskeleva Plan B esittäytyi ensimmäisen kerran vuonna 2014 Taidekeskus Mältinrannassa ja viime vuonna Galleria G:ssä Helsingissä. Näihin näyttelyihin Virtanen oli veistänyt kasvi- ja eläinlajien hybridejä. Nyt esillä olevassa näyttelyssä Kangasala-talon galleriassa pääosassa on eläin- ja ihmislajin yhdistelmät.

– Ajattelen, että ihminen tuhoaa itsensä, ei luontoa. Luonto vaihtaa muotoaan, jatkaa kulkuaan. Luonto tuhoaa itselleen tuhoisat elinmuodot, summaa Virtanen ajatustaan.