Puolilaho kelkka nojaa verkoilla verhoiltua seinää vasten. Verkostoidu tai putoat kelkasta.
Navettakallerian seinä on peitetty koivun kuorilla. Nyt on tuohta.
Vanha taikinakone on nostettu esille. Saa vaivata.
Asetelma vanhoja sähkölaitteita ja kodin käyttötavaroita. Mitä nupille kuuluu? Pätkiikö filmi? Palaako proput?
Mikkolan Navetan Navettakalleriassa on helmikuun loppuun saakka esillä asetelmia varastojen aarteista. Aitantaustan ja Komeronperän kuulumiset -näyttely koostuu retroesineistä.
Kyse on myös sanataiteesta, sillä teosten nimet huvittavat ja muuttavat arkisten esineiden tarinat henkilökohtaisiksi kokemuksiksi. Kiireisessä ihmisessä vanhat käyttöesineet henkivät kritiikkiä kestämätöntä kulutuslaukkaa kohtaan.
Vähintäänkin sukupolven vanhat esineet on tuotu esille rosoisina. Salaojaputken pätkän – eli ”Uraputken” – kyljessä on sammalta ja ”Leikkausten ajan” ruosteiset sakset ovat varmaan löytyneet järven pohjasta
Navettakallerian näyttely syntyi, kun Ulla-Maija Haapamäki ja Piia Salmi ryhtyivät varastojen tavaroita siirrellessään huvittelemaan. Vanhoja esineitä ja materiaaleja uudesta kuvakulmasta katsoneiden taiteilijoiden mielikuvitus lähti laukkaan, joka johti kallerian talvikevennykseen.
Leikkimielisesti nimetyt asetelmat hauskuuttavat muitakin kuin kokoajiaan. Hymy huulilla näyttelyä kiertävät kävijät saavat sekä iloa että elämänohjeita:
Seinällinen ripustimia ja henkareita muistuttaa, että muotoja on monia. Tärkeintä on pysyä iloisessa kuosissa.
Kymmenet vanhat sankojen ja ämpärien kahvat on ripustettu naruun. Ei kannata kantaa turhia taakkoja.
Pöydälle on aseteltu villatukko. Kun elämä kolhii tai raastaa, painetaan villasella.
Oven suussa on vanha, komea ankkuri. Koetko juurettomuutta, oletko ajatellut ankkuroitua?
