Mummon murinat
Osuipa käteen Erkki Wuolijoen kirja Silinteri ja silkkihuivi, joka liippaa läheltä meitä sydänhämäläisiä. Siinä tekijä kertoo Wäinö Wuolijoesta, isoisästään. Ja toki isoäidistäkin. Mielenkiintoista sukua! Wäinö oli merkittävä tekijä politiikassa Venäjän vallan lopulla ja itsenäisessä Suomessakin. Hän oli kansanedustaja, ministeri ja diplomaatti: lähettiläänä Berliinissä, Wienissä, Oslossa ja Haagissa. Osallistuminen oli perinnöllistä: Wäinön isä Juho Robert oli ollut mukana säätyvaltiopäivillä vuosina 1885, 1888, 1894 ja 1897.
Wäinö Wuolijoen nuorempi veli Sulo Ilmiö on jäänyt suomalaisten tietoisuuteen pääosin Hella Wuolijoen puolisona, mutta hänellä oli oma roolinsa kirjallisuudessa ja politiikassa. Hän oli muun muassa mukana ensimmäisessä tasa-arvoisessa eduskunnassamme, ollen sen nuorin jäsen, 26-vuotias.
Luopioislaista mummoa kiinnosti tietysti myös se, kun Wuolijoet hankkivat 1902 Kukkiajärveltä viisi pikkusaarta kalastuspaikaksi. Niistä suurimmassa, Ahonsaaressa, oli valmis mökki, josta muodostui oikein kulttipaikka. Viime vuosisadan alkupuolella siellä saunoi ja kalasteli lukuisia vaikutusvaltaisia henkilöitä. Varmaan pohdittiin Suomen kohtaloa ja maailman menoa laajemminkin. Näkemykset tuskin olivat mitään suppean poroporvarillisia, kuuluivathan esimerkiksi Sulon tuttavapiiriin Jyväskylän kouluvuosien luokkatoverit Edward Gylling, Otto Ville Kuusinen ja Väinö Voionmaa. Lienevätkö he olleet kalamiehiä?
Kalamies taisi olla Eino Leino, joka vietti kesää 1914 Ahonsaaressa Sulon ja Hellan kanssa. Henkeviä keskusteluja varmaan silloinkin käytiin, mutta mahtoiko Leinon kiinnostus isommin suuntautua politiikkaan? No joka tapauksessa vierailu säilyy paikallishistoriassa. Toissa kesänä tuon lomailun satavuotisjuhlissa puhuivat silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, Ahonsaaren nykyinen isäntä historian professori Pertti Haapala sekä Kukkialla lapsuudenkesiään viettänyt kirjailija Hannu Mäkelä.
Koska Luopioinen on vuosikymmenestä toiseen ollut Helsingin herrasväen kesänviettopaikka, niin monet huipputason vaikuttajat ovat täällä lomailleet. Jos ei ollut omaa mökkiä, niin tuttavilla oli. Sodanaikainen pääministeri J.W. Rangell tapasi korkeatasoisia ulkomaisiakin vieraita omassa saaressaan. Eräällä toisella huvilalla toiseen aikaan vieraili presidentti Kekkonen. Eräänä kesäsunnuntaina mummo, tosin tuolloin tuskin keski-ikäinen, törmäsi kylänraitilla silloiseen pääministeriin Kalevi Sorsaan. Mies oli varmaan virka-aseman ulkopuolellakin monelle tuttu, ainakin Aitoossa. Olihan hänen vaimonsa sieltä kotoisin. Pitääkö muuten paikkansa se, että varsin tunnettu musiikkialan mies Arttu Wiskari olisi erään aitoolaistalon vävy?
Kulttuurista rikkautta pieneen maalaiskuntaan ovat vuosikymmenten mittaan tuoneet myös monet täällä lomailleet tasokkaat lehtimiehet. Eri alojen taiteilijoitakin on nähty. Jotkut ovat pitäneet näyttelyitä ja esityksiä, joista olemme päässeet nauttimaan. Tuntee olevansa kulttuurikylässä, kun yhdellä kauppareissulla voi keskustella parinkin professorin kanssa. Tosin tuo professorius on tainnut viimeisen sadan vuoden aikana kärsiä inflaation. Suomessa on nykyään kuulemma yli kaksituhatta professoria, niin että kyllä niitä lomilla riittää joka kirkonkylään.
Sydän-Hämeen pojista vielä sen verran, että pälkäneläissyntyinen Jaakko Syrjä täytti juuri 90 vuotta. Apu-lehdessä hän kertoi olleensa pikku taaperona putoamaisillaan pihakaivoon, mutta isä oli saanut estetyksi. Olisi voinut olla erilaista Suomen kirjallisuus ja musiikkikin, jos hän olisi silloin hukkunut. Ei voisi Eppu Normaali vierailla Aitoon kirkastusjuhlilla. Olisiko Kirsi Kunnaskaan ollut yhtä tuottelias ilman Jaakkoa?
Mymmeli
