Pälkäneläinen Kaarlo Tiililä oli harras luonnonystävä. Vuoden 1925 kevättalvella Varsinais-Suomessa juoksenteli susilauma ja sitä jahdattiin miehissä. Kaarlo Tiililä hämmästeli Aamulehdessä, millä innolla “koko Varsinais-Suomen nuoriso on susijahdissa” ja miten susiparat “nyt henkensä edestä jolkottavat keväthankea pitäjästä pitäjään, perässään suojeluskuntien pitkät ketjut”.
Tiililä jatkaa: “Päällemme tunkeutuva kulttuuri aukoo autoreitit kohta yksinäisimpienkin takamaiden halki ja sekoittaa bensiinin hajun salon sydämessä tuoksuvaan suopursun hajuun.” Hän on sitä mieltä, että olisi annettava susien pitää turkkinsa ja jatkaa vähäistä sukuaan. “Ja mitä pahaa sitten nuo muutamat hukat saattaisivatkaan tehdä. Karitsa sieltä, toinen täältä, joku piski Tarvasjoen talon pihasta – eihän se nyt koko maailman asia olisi. Jäniskoirat ovat nykyisin katraiden omistajille paljon vaarallisemmat. Ja niitä suojelee laki. – Pari sutta joka seurakunnan sydänmaille – se olisi idyllistä eikä kaiketi kävisi kalliiksi.”
Muistelen miten talvella 1953 yksinäinen susi juoksenteli pitäjästä pitäjään perässään joukko innokkaita jahtimiehiä. Lopulta susi kohtasi matkansa pään Pälkäneen Laitikkalassa. Mitähän isoisä olisi siitä tuuminut, jos olisi ollut näkemässä suden jäljet Kuulialan aukeilla, joissa niitä yhtenä iltana seurailin?
Susia jahdataan yhä edelleen, niitä pannoitetaan ja seurataan. Ja jos susi eksyy pihapiiriin, nirri pois. Mutta mitäpä Suomen luonto olisi ilman susia, karhuja ja ilveksiä, metsiemme alkuperäisiä asukkeja. Kauas syviin salomaihin niiden on ollut häivyttävä autojen ja asutuksen tieltä, mutta suuri luonto sopeutuu aina olosuhteisiin, ja niinpä nämä korpiemme komistukset uskaltautuvat taas lähemmäksi ihmisasumuksia. Koittakaamme elää sovussa niiden kanssa niin kuin esi-isämmekin tekivät satojen vuosien ajan.
Isoisäkin kirjoittaa: “Alkaa olla ikävä entistä, alkuperäistä, luonnonvapaata, erämaantuntuista elämää. On kuin jotakin tukahuttavaa siinä tiedossa, ettei koko Länsi-Suomessa ole enää yhtään niin rauhallista korven kolkkaa, jossa puolentusinaa susia saisi juoksennella.”
Paul Tiililä
Kommentointi on suljettu.