Suomi-tekoja

Kirjoittaja on Kangasalan seurakunnan kappalainen.

Kirjoittaja on Kangasalan seurakunnan kappalainen.

Yle haastaa televisiossa ihmisiä miettimään sitä, miten maastamme saataisiin parempi paikka asua ja elää kaikille ihmisille. Yksittäiset ihmiset kertovat omia yksinkertaisia ja arkisia ratkaisujaan siihen, miten jokainen voi parantaa yhteistä elämäämme alkamalla omassa arjessaan ajatella tai toimia hiukan uudella tavalla.

Työskennellessäni turvapaikanhakijoiden kanssa olen tänä talvena ollut usein tilanteessa, jossa olen joutunut miettimään, mitä kristittynä eläminen olisi tässä ja tässä tilanteessa näiden kohtaamieni ihmisten ja heidän kysymystensä kohdalla, niin etteivät uskoni periaatteet olisi vain kauniita sanoja tai hienoja periaatteita. En ole voinut seurata tottuja tapoja tai vuosien aikana hyviksi havaittuja toimintamuotoja. On täytynyt kysyä, mikä olisi oikein ja hyvää sekä kristinuskosta nousevien periaatteiden mukaista juuri tässä tilanteessa.

Jeesus puhuu Totuuden Hengestä, Jumalan Hengestä, jonka tehtävä on johdattaa meidät tuntemaan totuus. Se merkitsee totuutta monella tasolla: totuutta Jumalasta, ihmisestä, maailmasta ja uskosta. Kristinuskoon on aina kuulunut rohkeus kohdata asiat sellaisina kuin ne ovat. Uskomme sanoma haastaa meitä näkemään ihmisten kärsimyksen, kuten Jeesus näki, kohtaamaan erilaiset ihmiset erilaisine kysymyksineen sekä auttamaan heitä kekseliäästi ja luovasti. Kristityn ei kuulu sulkea silmiään tai kulkea ohi, välittämättä, välinpitämättömänä tai ajatellen, ettei tämä kuulu minulle.

Hyvinvointiyhteiskuntamme antaa tällaiseen välinpitämättömyyteen paljon mahdollisuuksia. Kun yhteiskunta on ottanut tehtäväkseen taata kaikille kansalaisilleen tietyn samantasoisen hyvinvoinnin ja palvelut, vaikuttaa usein siltä, että me kansalaiset olemme alkaneet kuvitella, ettei meidän yksittäisinä ihmisinä tarvitsisi tehdä enää mitään. Moni tuntuu ajattelevan, että kaikki auttaminen, koko lähimmäisenä oleminen olisi vain viranomaisten tehtävä.

Jumalan ja uskon, kristillisen toivon todesta ottaminen ei merkitse sitä, että tämä elämä olisi vähämerkityksellistä ja ettei tämän elämän hyväksi tarvitsisi tehdä mitään. Kristittyinä ja taivaan maan kansalaisena me elämme vielä tässä maailmassa, tämän maailman lainalaisuuksien, haasteiden ja mahdollisuuksien alaisina. Tehtävämme on käyttää kaikki Jumalan meille antamat lahjat ja taidot nykyisen maailmamme ja sen ihmisten hyväksi. Ja samalla saamme uskoa, että meitä kaikkia kutsutaan myös Jumalan täydelliseen maailmaan. Rakkauden teot rohkaisevat meitä uskomaan tähän ja luovat meille toivoa tässä elämässä sekä tulevaan elämään.

Auni Kaipia

kappalainen, Kangasalan seurakunta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?