Lämmin liikuntasali tuntuu syksyllä kodikkaalta. Harjoituksiin tulee uutta intoa, kun pimeydestä ja koleudesta pääsee katon alle. Mutta huhtikuuhun mennessä salista on kadonnut isoin hohto. Ilma tuntuu tunkkaiselta ja seinät tulevat nopeasti vastaan.
Pälkäneen Luja-Lukon yleisurheilukerhoa vetävällä Reetta Heikkilällä olikin lauantaina yllätys junioreille. Harjoitukset oli siirretty kansalaisopiston juhlan vuoksi yhteiskoululta pienempään ja kaikuvampaan Kostian koulun saliin. Mutta salin ovella Heikkilä ohjasikin kerholaiset aurinkoiseen Haanloukkaaseen.
Urheilukentän tiilimurskaradat ovat vielä huhtikuun puolivälissä vellinä. Mutta Haanloukkaan hiekkatekonurmella olot ovat kesäiset.
Haanloukas on osoittautunut suunniteltuakin monipuolisemmaksi urheiluareenaksi. Tekojää takaa pitkän luistelukauden talvisen tähtitaivaan alla. Kun kylmäkoneet sammutetaan, kevätaurinko sulattaa kentän nopeasti.
Tekonurmella pelaillaan monet pihapelit ennen kuin kaukalo puretaan ja tennisverkot viritetään. Nyt Reetta Heikkilä rakentaa kaukaloon taitoradan. Yleisurheilijajunnut kiertävät verryttelynä rataa, jossa aidotaan, kinkataan, tikataan ja loikitaan. Kerholaiset eivät käytä aikaa jonossa seisomiseen, vaan radalla jakaudutaan saman tien eri pisteille.
Heikkilä on muuntanut myös maa – meri – taivas -juoksuleikkiä kerhon tarpeisiin: junnut eivät kisaa siitä, kuka jaksaa ravata pisimpään viivojen väliä, vaan vaihtavat etenemismuotoa vähän väliä. Kylkilaukat ja mittarimadot kehittävät kehon hallintaa ja lihaskuntoa.
Alkuun verryttely ja loppuun venyttely
Auringon paisteessa tuulipuvut ja pipot lentävät vähitellen sivuun. Punaposkiset juniorit ovat kuin varsoja kevätlaitumella. Tunne on vapauttava, kun ilmavirta puhaltaa trikoiden läpi ja hiukset hulmuavat tuulessa.
Talven urheilukerhossa hankitaan yleisurheilulajien vaatimia ominaisuuksia ja harjoitellaan monipuolisesti lajitekniikoita. Heittolajit jäävät sisällä väkisinkin vähemmälle. Heittokättä on kuitenkin hieman herätelty koripallojen kanssa.
Haanloukkaan radalla aitajuoksu sujuu jo pieniltäkin hienosti. Lisäksi harjoitellaan kolmiloikkatekniikkaa.
Monille pojille kolmiloikka ja aitajuoksu tarjoavat monipuolisimman rytmin mitä he oppivat ennen vanhojen tansseja. Aitojen ja muovikartioiden avulla kaikki saavat kuitenkin nopeasti juonesta kiinni. Loikat sujuvat niin hyvin, että Heikkilä venyttää vähitellen aitojen väliä ja nostaa niiden korkeutta.
Loppuleikissä juniorit jahtaavat toisiaan hipassa. Tyttöjen ehdotuksesta perinteinen versio vaihdetaan Aku Ankka -hippaan. Siinä voi pelastautua hipalta kyykistymällä ja sanomalla minkä tahansa Aku Ankan hahmon nimen paitsi ei itse nimihahmoa.
Leikki osoittautuu hauskaksi ja yllättävän hankalaksi: kun kaveri huohottaa niskaan, juuri mielessä olleen oravan nimi unohtuu tai jostain tulee sittenkin se Aku Ankka.
Kerholaisille ei tule yllätyksenä, että harjoitukset päättyvät venyttelyyn. Myös liikkeet ovat edelliskerroilta tuttuja. Pienellä vipeltäjällä ei ole vielä huollettavanaan isoja lihaksia, vaan kyse on enemmänkin urheilijan tavoille opettelemisesta: jokainen kisa- ja harjoituskerta alkaa verryttelyllä ja päättyy venyttelyyn.
Maastot alkavat viikon päästä
Kesän yleisurheilukausi käynnistyy Pälkäneellä torstaina 28. huhtikuuta, kun sarjamaastot starttaavat Pikku-Sappeessa. Reetta Heikkilä aloittaa kesän yleisurheilukoulun toukokuun lopussa. Se jaetaan talven kerhon tapaan isojen ja pienten ryhmään.
Alkuun yleisurheilukoulu kokoontuu kerran viikossa, mutta Heikkilän tarkoituksena on lisätä harjoituskertoja vähitellen. Nykyisin harva käy itsekseen urheilukentällä tai pururadalla harjoittelemassa, mutta monet poimivat yleisseuran ”lajitarjottimelta” liikuntaharrastuksia monipuolisesti. Taidot ja ominaisuudet kehittyvät muun muassa koripallon ja salibandyn parissa tai rasteilla.
Yleisurheilun perinteiset sarjakisat alkavat kesäkuussa.
