Me ravaamme tappavaa tahtia, turrumme materian virtaan. Hukumme yltäkylläisyyteen ilman vähäistäkään vaivaa.
Me vaadimme uutta uudempaa muuttumatta itse mihinkään. Heitämme pois kaiken, mikä ei heti nyt saman tien täytä toiveitamme.
Me vedämme entistä ohuempaa ilmaa, keräämme kuormaa kansantautilistaan. Osaammeko enää hidastaa?
