Lukijan runo
Pälkäneen yhteiskoulu täyttää 70 vuotta,
eikä sitä juhlita suotta.
Kun pölyisiä mattoja puistelen,
omia seitsemänkymmentäluvun kouluaikojani kaiholla muistelen.
Pojat koulusta joskus punttaa,
harvat kuitenkaan koskaan kokeessa lunttaa.
Lunttaaminen on teko niin katala,
että kiinnijääneelle kokeen arvosanasta tulee hyvin matala.
Historianopettaja Anssi Vehmaalle suuri riemu koitti,
kun Ilves Tapparan jääkiekossa voitti.
”Venssin” pistokokeissa aina pelkään,
että vanhemmat antaa ala-arvoisesta arvosanasta selkään!
Lukion rehtorina oli Kahran Erkki,
piipputupakka oli hänen tunnusmerkki.
Kerran uskontotunnilla päästin pierun pahanhajuisen,
tunnin lopussa reksi kertoi savolaisvitsin hyvänmakuisen.
Englannin opettaja Anja Virran palopuheessa tiedon siemen iti,
miten hyvän kielitaidon eteen opiskella piti:
Sanavaraston määrä korvaa sanavaraston laatua,
huonoon sanavarastoon voi keskustelu heti alkuunsa kaatua.
Ruotsinopettaja Timo Sarkoja ei pistokoetta arvostella voinut,
ala-arvoisista arvosanoista ei vanhemmilla kiitoslaulut olisi soinut.
Münchenin olympialaisissa suomen urheilumenestys lähestyi neljän kultamitalin rajaa,
siitä kiitokseksi Timo antoi oppilaiden pitkän partansa ajaa.
Matematiikan opettajana ja keskikoulun rehtorina oli Erkki Hylli,
ruokalassa hän kertoi, että remontissa kattoon laitetaan uusi lämpöeristefylli.
Kimmon ja Ollin kiroilukisa reksin korviin kantautui,
poikien luokse reksi pikaisesti rantautui.
Sellainen muistikuva on mulla,
että Olli rehtorin kansliaan sai tulla.
Biologian opettaja Pekka Jalkasella oli oppitunti havainnollistava ja hyvänmakuinen:
Puun latva on maapakoinen, juuri on maahakuinen.
Kaadetut puut pannaan pinoon,
mutta rinteessä kasvava puu ei koskaan kasva vinoon!
Toinen biologian opettaja Terttu Kahra kertoi tarinaa,
joka aiheutti pikkutytölle marinaa.
Kun syyskesän aamu sarasti,
katala veli siskonsa suuritöisen kasvikokoelman varasti.
Liikunnanopettaja Vesa Mellavuo työnsä Pälkäneellä oli aloittanut juuri,
jumppalassa Vesa heitti kokovoltin ja poikien hämmästys oli suuri.
Kun seuraavan tarinan kerroin,
pojilla oli hauskaa kaksin verroin:
Liikuntatunnilta myöhästyin sen takia,
että ankara kakkahätä ei lue lakia!
Aiemman liikunnanopettajan Mauno Löfrosin puhetta muistelin,
kun Pälkäneveden jäällä muiden poikien kanssa luistelin:
Ammattikollegat kertoneet on jotkut,
että oppilaan hukkumisesta tuntien aikana seuraa opettajalle potkut.
Kemian opettaja Kuosmanen huomasi, että pojat pelikorttien kanssa vehtaa,
minä korttipakkaa rehtorin kansliasta toukokuun lopussa en hakea kehtaa!
Korttipelissä ei kuitenkaan ollut mitään pahaa,
sillä panoksena koskaan ei käytetty rahaa.
Juha Järvinen esitti todellisen trapetsitaiteen,
hän käveli Kostianvirran yli päällä Lahdentien sillan kaiteen!
Jos opettajat Juhan uhkarohkean sirkusesityksen olisi saaneet tietää,
Juha pitkän jälki-istunnon olisi saanut sietää.
Tampereen erikoislukiot pienentäneet on Pälkäneen lukion oppilasmäärää,
tämä kehityksen trendinä on aivan väärää.
Pälkäneen lukiossa pitäisi olla monta mielenkiintoista ainetta,
jotka toisivat lukiolle mainetta.
Tämä nuorille mielenkiintoa omaan lukioon toisi,
ja kymmenen vuoden kuluttua Pälkäneen yhteiskoulun 80-vuotis juhlia viettää voisi.
Jukka Ollikkala
