Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston antama Tavase Oy:n tekopohjavesilaitosta koskeva kielteinen vesilupapäätös perustui siihen, että hankkeella olisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia Keisarinharjun, Vehoniemenharjun ja Keiniänrannan Natura-alueisiin.
Vaikka lupahakemus on vesilain mukainen, tämän lain mukaista intressivertailua ei ole tehty, koska Natura-suojelun noudattaminen on vesilain ja luonnonsuojelulain nojalla ensisijaista.
– Vaasan hallinto-oikeus tulee keskittymään Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten merkittävyyden arviointiin ja selvitysten riittävyyteen, tuore oikeustieteen tohtori Niko Soininen Itä-Suomen yliopistosta arvelee.
Soinisen syyskuussa tarkastettu väitöskirja keskittyy vesilain lupaharkinnan perustelemiseen.
Mikäli lainvoiman saavassa päätöksessä – tekee sen sitten Vaasan hallinto-oikeus tai myöhemmin Korkein hallinto-oikeus – katsottaisiin, että vaikutukset Natura-alueisiin eivät olisikaan merkittäviä, tulisi vesioikeudellinen intressivertailu tehtäväksi. Tällöin hakemus palautettaisiin toimivaltaisen viranomaisen eli aluehallintoviraston käsiteltäväksi.
– Intressivertailussa verrataan hankkeen hyötyjä ja haittoja. Vaikka vaikutukset Natura-alueisiin olisikin arvioitu aiemmassa oikeuskäsittelyssä vähäisiksi, olisi asia kuitenkin edelleen mukana intressivertailussa, Soininen sanoo.
Silloin, kun lupahakemus palautuu uudelleen käsittelyyn, hakija voi tarvittaessa myös muuttaa hakemustaan ja rajata hankettaan vaikutusten vähentämiseksi.
Uusi laki ei muuttaisi intressivertailua
Uusi vesilaki tuli voimaan vuoden 2012 alusta, mutta sitä ennen vireille tulleisiin hankkeisiin sovelletaan vanhaa vesilakia. Tavase Oy:n vesilupahakemus tuli vireille jo vuonna 2003. Vanhan lain soveltaminen ei kuitenkaan Niko Soinisen mukaan vaikuta asian käsittelyyn.
– Uuden lain mukaiset periaatteet ovat jo olleet osa oikeuskäytäntöä. Uuden lain soveltaminen ei muuttaisi intressivertailua, Soininen kertoo.
Vedenottotarpeiden arvioinnissa ensisijaista on lain mukaan ottamispaikan lähistöllä sijaitsevien kiinteistöjen tavanomainen käyttö. Toisena on yhdyskunnan vedenotto samalla alueella. Prioriteettijärjestyksessä kolmantena seuraa vedenottaminen paikkakunnan teollisuuden tarpeisiin ja yhdyskuntien vesihuollon palveleminen laajemmin. Neljäntenä on veden ottaminen johdettavaksi tai kuljetettavaksi muualla käytettäväksi muuta tarkoitusta kuin yhdyskunnan vesihuoltoa varten.
Prioriteettijärjestys tulee kuitenkin sovellettavaksi ainoastaan silloin, jos vettä ei riitä kaikkiin tarpeisiin.
Vesilain mukaisessa lupaharkinnassa vedenoton hyötyjä verrataan siitä aiheutuviin haittoihin. Yhdyskuntien vedenotto on perinteisesti saanut tuomioistuinkäsittelyissä suuren painoarvon.
– Natura-suojelu on kuitenkin niin vahvaa, että mitenkään yksinkertaista luvan saaminen ei olisi vesilain mukaisen intressivertailun perusteellakaan, Soininen katsoo.
Tällöin hankkeesta aiheutuvien haittojen minimointitoimenpiteet nousisivat tarkastelun keskiöön.
Tavase Oy:n tekopohjavesihankkeessa asiaan vaikuttanee sekin, että Tampereen ja Valkeakosken kaupunkiseutujen vedenhankintaan on olemassa myös vaihtoehtoisia tapoja.
Oikeusprosessi saattaa kestää
Tavase Oy:n tekopohjavesihankkeen ympäristölupahakemuksen käsittely toimivaltaisessa viranomaisessa kesti 12 vuotta. Käsittelyä viivästyttivät useat lisäselvityspyynnöt ja hakemuksen täydennykset.
– Suurissa hankkeissa käsittelyajat voivat olla hyvin pitkiä, vaikka hallintolaki sinänsä velvoittaa joutuisaan käsittelyyn, Niko Soininen sanoo.
Hakija valitti aluehallintoviraston kielteisestä lupapäätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen, joka käsittelee kaikki Suomessa tehdyt vesilupapäätöksiä koskevat valitukset. Hallinto-oikeuden päätöstä odotetaan vuoden 2017 aikana.
Vaasan hallinto-oikeuden tulevasta päätöksestä on mahdollisuus valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Siellä ympäristöön liittyvien asioiden ratkaisu kestää noin vuoden.
Ylimpänä on vielä Euroopan Unionin tuomioistuin (EUTI), josta KHO voi hakea ennakkoratkaisua, mikäli riidan alaisesta aiheesta ei vielä olisi sellaista olemassa.
Vattimeri näyttänee edelleen suuntaa
EUTI on vuonna 2004 antanut Hollannin Vattimerta koskevan ennakkoratkaisun, johon viitataan paljon ympäristöoikeudessa. Myös aluehallintoviranomaisen Tavase Oy:n ympäristölupaa koskevassa päätöksessä viitataan Vattimeren tapaukseen, kun todetaan, että Keiniänrannan Natura-arviointia ei voida pitää riittävänä ja asianmukaisena siihen jääneiden epävarmuuksien vuoksi.
Vattimeren tapaus koski sydänsimpukoiden mekaanista pyyntiä lintudirektiivin mukaisella erityissuojelualueella. Sydänsimpukat ovat alueella pesivän uhanalaisen linnun keskeistä ravintoa. Pyynti voidaan EUTI:n ratkaisun mukaan sallia vain, jos asianmukaisiin arviointeihin perustuvien päätelmien perusteella varmistutaan siitä, ettei se vaikuta haitallisesti alueen koskemattomuuteen.
Ratkaisun yksi merkittävä oikeuskäytäntöön vaikuttanut asia oli varovaisuusperiaatteen soveltaminen.
