Riemu talvesta oli jälleen ennenaikaista. Mutta siinä ei ole mitään uutta.
Aikainen ja ohimenevä talvi ja kesä kuuluvat nykyilmastoomme. Lumet satavat marraskuussa viikoksi tai kahdeksi ja parhaat kesäkelit saapuvat samanmittaiseksi jaksoksi toukokuussa. Sen jälkeen alkaa pahimmillaan pari kuukautta jatkuva lonkeronharmaa jakso. Seisova ankeus katkeaa korkeintaan reippaampaan sateeseen silloin tällöin.
Pälkäneen vapaa-ajan ja matkailun veturi Sappee elää luonnonolojen armoilla. Talvikauden lumitehtailu alkaa, kun lämpötila painuu pakkaselle.
Rinteiden valmistuminen ja laskettelukunnossa pysyminen ei ole kiinni luonnonlumesta. Sen sijaan satunnaiseen harrastajaan lumitilanne vaikuttaa olennaisesti.
Rinneriemut eivät tule mieleen, kun kaupungin pyörätiet ovat sulia. Karuimmin tämä näkyy kevättalven kauniina päivinä. Rinteissä olisi satumainen laskettelukeli, mutta hissit pyörivät puolityhjinä, koska ihmisten mieli on jo kääntynyt kesäharrastuksiin.
Sappeen rinteet avasivat tänä vuonna ennen marraskuun puoliväliä. Yhtä varhain laskettelukausi päästiin edellisen kerran aloittamaan 15 vuotta sitten.
Ilmojen oikkuja seuraavalle Sappeen väelle ei varmaankaan tullut yllätyksenä, että marraskuun lyhyt talvijakso katkesi vesisateisiin. Takavuosina realismi olisi rajoittanut rinteiden avaamisintoa. Kautta ei olisi pyöräytetty käyntiin, jos näköpiirissä olisi ollut kävijöitä karkottavia vesisateita.
Nyt takana on kolme poikkeuksellisen lauhaa alkutalvea, jotka lykkäsivät laskettelukauden avauksen vuodenvaihteeseen. Tämä on alkanut nakertaa lumivarman hiihtokeskuksen mainetta. Siksi oli tärkeää, että tänä vuonna suksille päästiin reilut puolitoista kuukautta edellisvuosia aiemmin.
Suurin hyöty pitkästä kaudesta on kausikorttilaisille. Heistä suuri osa on sydänhämäläisiä, koska takapihalla oleva hiihtokeskus tekee laskettelusta helppoa. Ahkeran laskijan kertakäynnille ei jää paljon hintaa. Lasten lasketteluharrastus onkin huomattavasti jääkiekkoa tai ratsastusta edullisempi vaihtoehto.
Paksu tykkilumikerros kestää lämpöä ja vesisadetta paremmin kuin laskettelijat. Tihku karkottaa kävijät, vaikka oikeastaan Sappee on marraskuun ankeudessa parhaimmillaan.
Kun ajaa synkän tihkun läpi Sappeeseen, jo vuorelle nousu tarjoaa piristävän elämyksen. Ensin pimeyden keskeltä alkavat kajastaa rinteiden valot, ja huipulle saavuttaessa silmille iskee lumen hohtava valkeus.
Sappeenvuorelle saapuminen on syksyn synkkyydessä kuin aikaharppaus. Rinteet tarjoavat valohoitoa pimeyden ankeuttamille ihmisille.
Pimeässä illassa laskeminen vääristää maailmaa. Kaikki tuntuu tapahtuvan nopeammin. Vauhti vaikuttaa todellisuutta kovemmalta, koska kiintopisteitä on vain lamppujen valaisemassa lähipiirissä. Kun painaa muutaman tunnin hohtavalla lumella ja raikkaassa ilmassa, kotiin palaa toisenlaisena ihmisenä.
Sappeen lisäksi talvea ylläpidetään Haanloukkaan kaukalossa. Mutta kun lämpötila nousee reiluun viiteen asteeseen ja taivaalta vihmoo vettä, sen kylmäkoneiden teho ei tahdo riittää.
Siitä huolimatta kenttä ei ole vielä ollut yhtään kokopäivää suljettuna, sillä ylimääräinen vesi aurataan kaukalosta heti, kun se vain on mahdollista. Niinpä Pälkäneellä pääsee kaiken aikaa nauttimaan talvesta sekä suksilla että luistimilla.
