Mikkolan Navetan viime lauantain vieraana oli mies, joka treenaa kaksi tuntia jokaisena päivänä. Hän juoksee 200 päivänä vuodessa ja hikoilee muina päivinä muun muassa hiihdon, tikanheiton, pyöräilyn, minigolfin, lentopallon, halonhakkuun ja vaelluksen parissa. Päivittäinen etunojapunnerrusannos on 20 kertaa.
Edellä mainitun perusteella joku olisi voinut ihmetellä, miksi navetalle saapunut tuvan täysi yleisö näytti valtaosin paremminkin humanististen harrasteiden kuin ruumiinkulttuurin harrastajilta.
Selitys on se, että tuo vanhan ajan selkäreppu olallaan maihareissaan paikalle tallustellut mies oli Juha Hurme. 57-vuotias teatteriohjaaja ja kirjailija näyttäisi nauttivan Sydän-Hämeessä melkoista kulttisuosiota. Sen todisti sataa henkeä lähennellyt kiinnostuneiden joukko, eikä suosiota tarvitse Hurmeen esityksen kuultuaan hämmästellä yhtään.
–Olen kuullut elämäni aikana eräitäkin esityksiä, joista tämä oli kenties paras, innostui emeritusprofessori Kai Krohnkin kehumaan Hurmetta.
Hurmeen ansiolista alkaa olla nälkävuoden mittainen. Neljän romaanin ohella hän on kirjoittanut paksun nivaskan teatterikäsikirjoituksia ja ohjannut kymmeniä näytelmiä, näytellyt kahdessa elokuvassa pääosaa, perustanut pari teatteria ja johtanut kolmea. Erilaisten palkintojen muodossa on tunnustusta tullut kymmenkunta kertaa.
Jossain välissä hän ehti sairastua psykoosiin ja sen jälkeiseen masennukseen, josta omaksi ja kulttuurin ystävien onneksi toipui täyteen työkuntoon.
Pohto esti kansakuntaa dementoitumasta
Navetalla kuullun esityksen teemana oli Suomalaisten puolustus. Se on Hurmeen näytelmätrilogian ensimmäisen osan nimi. Trilogian ja siinä esiintyneiden Suomen kulttuurihistorian merkkihenkilöiden kautta Hurme johdatteli yleisön suomalaisuuden keskiöön. Kiehtovia tarinoita ja huumoria tulvineen esityksen uskottava referointi on jo etukäteen tuhoon tuomittu yritys.
Aluksi kuultiin Matti Pohdon, ylistarolaisen puukkojunkkariperheen kahdeksannen lapsen ihmeellinen tarina. Pohto sai Fredrik Wilhelm Pippingiltä 1800-luvun puolivälissä tehtäväkseen kerätä kaiken siihenastisen suomalaisen kirjallisuuden Turun palossa tuhoutuneen 4000 teoksen tilalle. 10 vuoden ja 20 000 kävellyn kilometrin jälkeen Pohdon urakka oli valmis. Matkoillaan Pohto joutui teeskentelemään kuuromykkää, virumaan vangittuna ja ottamaan vastaan raipaniskuja. Viimeiseksi kiitokseksi tämä kansakunnan suurmies tuli Viipurissa sekopäisen rengin kirveellä tappamaksi. Hänen hautakivensä on nykyisin Helsingin Yliopiston kirjaston pihassa.
–Pohto pelasti kansallisen identiteettimme. Ilman sitä kansakunta olisi vailla suuntaa, dementoituneessa tilassa, painotti Hurme Pohdon työn merkitystä.
–Turun palo kuvastaa, kuinka kulttuurin rakentuminen on pitkä, sitkeä ketju, mutta sen tuhoaminen onnistuu nopeasti, palon tapaisesti. Myös käyttämätön kirjasto on kuollut – palanut, Hurme saarnasi.
Muurit sortuvat aina
Hurmeen suomalaisuudella ei hänen mukaansa ole mitään tekemistä isänmaallisuuden tai nationalismin kanssa. Hän ei pidä Suomea muita maita parempana eikä huonompana.
–Jos olisin ruotsalainen, tuskin katselisin Suomeen päin. Minut satuttiin heittämään tänne jäätyneelle suolle, eikä mihinkään kivempaan paikkaan. Kun kerran työni on kirjoittaa ja tehdä teatteria, niin tottahan tutkin sitä kolkkaa, jossa satun olemaan.
Hurme muistuttaa identiteettimme syntyneen jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden kansojen kanssa.
–Geneettisesti ihmiskunta on yksi iso perhe. Yksin, ilman muita me olisimme onnettomia. Siksi mitkään ihmisiä erottavat muurit eivät ikinä tule onnistumaan.
Aleksis Kiven Hurme nostaa Suomen kirjailijoista muiden yläpuolelle, Shakespearen ja Gogolin tasoisten, ohittamattomien järkäleiden joukkoon. Kivi oli hänen linkkinsä suomalaisuuteen.
–Hänen takiaan kiinnostuin selvittämään, miksi olen se mikä olen. Oli pakko katsoa taaksepäin. Kivi-tutkimukset saivat minut kirjoittamaan kolmen näytelmän sarjan menneisyyden jutuista, joiden pohjalta päädyin miettimään nykyisyyttä, muistelee Hurme.
Näytelmäsarjan ensimmäisen osan, Suomalaisten puolustuksen, päähenkilö on Daniel Juslenius, kakkososa Europaeus sai nimensä David Emmanuel Daniel Europaeuksesta, ja päätösosa Maailmankaikkeus käsittelee Jaakko Juteinia.
Loppuunmyyty Hullu
Juha Hurme kirjoitti omista mielisairauskokemuksistaan romaanin Hullu. Kirjan pohjalta hän ohjasi näytelmän, jota esitetään parhaillaan Tampereella Teatteri Telakalla ja Helsingissä Teatteri Jurkassa. Telakan kaikki näytökset kevääseen saakka ovat loppuunmyytyjä, mutta syksylle saa vielä lippuja. Joissain Helsingin näytöksissä on keväällä vielä tilaa.
Hurme on tekemässä Kansallisteatteriin Lemminkäiseen perustuvaa näytelmää. Syykin on selvä.
–Kaikki näkemäni Kalevala-näytelmät ovat olleet karmeita.
Sitä ennen hän julkaisee Suomen kulttuurihistoriasta kirjan, jossa aikoo kertoa kaiken tähän asti vaietun.
Mikkolan navetalla nähdään helmikuussa lauantaisin Eila Rannan kokoama ja juontama sarja dokumenttielokuvia: 11.2. Timo Korhosen Sodan murtamat, 18.2. Hamy Ramezanin Tuntematon pakolainen ja 25.2. Mika Taanilan Atomin paluu.
