Lukijan runo
Lunta puun oksalta tipahti,
sitä kauluksestakin sisään livahti.
Se piristi hiihtäjän unisen
ja synnytti hiihtovimman tulisen.
Kylmää aloin mä lämmöksi vaihtaa
ja latua eespäin vauhdilla hiihtää.
Aurinko kun vielä paistoi,
maiseman vaihto äijälle maistoi.
Hengähdin sitten laavulla hiukan
nauttien nuotiolla evääni niukan.
Sanaa vaihdoin kanssa hiihtäjien muiden
aikuisten ja lasten naurusuiden.
Pysähtyä voi tuulella vain tovin,
muuten jäähtyy hiihtäjä kovin
ja kylmä taas kehoon pakkaa,
jos ei suksia vauhtiin pukkaa.
Vasta kämpällä voi levosta nautiskella
ja saunan lämpiämistä odotella.
Lauteilla saa sitten hikoillen rentoutella
ja vetristää hiihtäjän uupunut ruho.
Ajatuksiaan voi löylyssä avaella
ja laukaista kireys ja latu-uho.
Huomenna on ladulla toiston aika,
sellaista on talvi ja hiihdon taika.
Antti Nikkinen
