Lukijan runo
Mikkolan navetan talvikirmauksessa lähes pilvetön oli taivas,
mikä tuskiin ketään vaivas.
Potkukelkkavormuloissa hyvä oli kelkkojen luisto,
vanhan kunnantalon ympäristö on kuin pieni puisto.
Potkukelkka on oiva kulkupeli
silloin kun luistava on keli.
Lähtökiihdytyksessä vauhti juoksemalla kiihtyy,
lähtöä seuratessa yleisö hyvin viihtyy.
Joka kierroksen jälkeen mehua mukillinen tankataan,
nopeus vaikuttaa kuinka korkealle joukkue rankataan.
Voiton veivät Kukkian kiitäjät,
melkein yhtä nopeat kuin purjekelkka liitäjät.
Lopuksi vuorossa oli palkintojen jako,
palkintopaikalla joukkueiden välissä oli pieni rako.
Vanhan kunnantalon pihalla on Mikko Kiion rakentama napakelkka,
perinteinen hirsitalon kehikko on nimeltään pelkka.
Napakelkan keskellä on maahan ankkuroitu iso tappi,
napakelkan käyttöalueena on myös Pohjanmaa ja Lappi.
Napakelkka on kuin karuselli,
keneltäkään kuitenkaan ei ylös tullut velli!
Lapsilla oli tosi kivaa,
iskä kuitenkin varovaisuutta tivaa.
Lähestytään kevään kuntavaalia,
jo talvella tarvitsee äänestäjiä haalia.
Keskustalla oli myyntikojua,
missä ei ollut mitään rojua.
Paistaa sai lenkkimakkaraa,
kesäisin paikalla kukkii päivänkakkaraa.
Makkaraa kun paistaa,
tuoksut pitkän matkan päähän haistaa.
Sisätiloissa Raimo Salokannel soittaa gramofonia,
savikiekolla musisoi harmonikkaa ja saksofonia.
Savikiekolla soi myös muita torvia,
kirpputorin keinutuolin teossa on käytetty sorvia.
Gramofoni soittaa savikiekkoja,
metsästäjä ampuu herkullisia riekkoja.
Aikoinaan taloissa soi grammari,
sijoituspaikkana pirtti tai kammari.
Navetalla on myös kirpputori,
myynnistä puuttuu pärekori.
Tavara vaihtaa omistajaa,
mainonnassa tarvitaan somistajaa.
Yksi pappa oli ottanut alkoholia liikaa,
Kukkialta verkolla pyydetään maukasta siikaa.
Pappa oli hyvällä tuulella,
hänellä hymyä oli huulella.
Nukketeatterin Tuhkimo satunäytelmä hauskutti lapsia,
sekä seniorikansalaisia harmaahapsia.
Tuhkimo sai kaksi ilkeää sisarpuolta,
jotka Tuhkimolle aiheutti huolta.
Tuhkimo sai raataa raskasta työtä,
kaiken päivää ja yötä.
Prinssin juhliin ei päässyt kun ei ollut hienoa pukua,
työtuntien määrässä ei laskettu lukua.
Hienon puvun loihti hyvän haltiattaren taika,
juhlista poistumisen takarajana oli keskiyön aika.
Silloin taika raukeaa,
puvusta saumat aukeaa.
Keskiyöllä kiireessä Tuhkimolta putosi kenkä jalasta,
muistona prinssin rakkauden valasta.
Pitkän etsinnän jälkeen prinssi löytää
pienen talon, jossa on kaksi pöytää.
Kenkä sopi Tuhkimon jalkaan kuin nakutettu,
sisarpuoli on viekas kettu.
Tuhkimo sai prinssin ja puoli valtakuntaa,
sekä monen monta puntaa.
Sisarpuolet saivat raskasta työtä raataa,
likaiset pesuvedet viemäristä alas kaataa.
Jukka Ollikkala
