Pälkäneen Luja-Lukko päätti kautensa miehekkäästi kolmen ottelun voittoputkeen lentopallon kakkossarjassa. Kauden viimeisessä pelissään pälkäneläiset kypsyttivät Luolajan Kajastuksen erin 1–3 (25–23, 21–25, 21–25, 26–28).
– Molemmilla taisi olla toinen jalka kesälomalla, mutta meillä vähän vähemmän. Maistui voitto silti makealta, Kajastus on ollut meille ikävä vastus, tuumaa Luja-Lukon penkin päässä seissyt Petteri Miettinen.
Ottelu oli tämänkautiseen pälkäneläiseen tapaan ailahteleva. Neljättäkin erää Luja-Lukko ehtii jo johtaa ennen kuin Kajastus karkasi puolestaan seitsemän pisteen karkumatkalle – jonka Luja-Lukko sitten otti kiinni ja vei koko erän. Voittojen tuoma vapautunut ote näkyi koko joukkueen peli-ilossa. Passari Juhani Salminen palasi kokoonpanoon, ja tasaisimmin urakastaan suoriutui Juho Viitala.
Voittoisa loppukiri kaudelle tiesi pälkäneläisten sijoittumista karsintasarjan kärkeen ja sarjapaikan säilyttämistä peliesitysten eikä kabinettipäätösten kautta.
Ihana voittoputki
Tapa, jolla kausi päätettiin, oli varmasti balsamia niin pelaajien, joukkueenjohdon kuin kannattajienkin haavoihin. Kauden aloittaneen ja päättäneen voittoputken väliin mahtui pitkä ja synkkä ajanjakso, jolloin voitot olivat tiukassa. Peräkkäisiä tappioita kertyi toistakymmentä, ja alun voittoputken nostattamat suuret odotukset lisäsivät tuskaa entisestään.
– Se oli erittäin raskas ajanjakso, johon mahtui ihmettelyä, miettimistä ja hampaidenkiristelyä. Tuollaisista tilanteista on vaikea päästä ulos, joukkueen manageri Jari Perkiö sanoo.
Kauden lopussa nähtiin jo välähdyksiä paremmasta, ja passarilegenda Sami Juvosen liittyminen joukkueeseen kolme kierrosta ennen loppua nosti peli-ilon jälleen pintaan.
– Kyseessähän ei ollut mikään markkinointitemppu vaan tarve löytää korvaaja ainoan passarimme Salmisen tilalle kahteen peliin. Vaikea sanoa, olisiko joukkueen peli alkanut kulkea jo aiemmin, jos tilanne olisi tullut eteen vaikka marraskuussa, Perkiö huomauttaa.
Myös valmentaja Miettinen näkee, että loppukauden voittoputki rakentui monista tekijöistä, jotka Juvosen tuoma johtajuus sysäsi oikeaan suuntaan.
– Tietynlaista johtajuutta meiltä kauden aikana ehkä puuttui, Miettinen arvioi.
Haavoittuvan yhden pelintekijän taktiikan Luja-Lukko aikoo joka tapauksessa ottaa tarkkaan pohdiskeluun. Kaksi passaria antaisi enemmän mahdollisuuksia taktisiin muutoksiin jopa kesken pelin ja nostaisi pelinrakentelun tasoa, kun pelikuorma pysyisi kohtuullisena.
– Tälläkin kaudella katselimme eri vaihtoehtoja koko ajan. Meillä olisi ollut tosi hyvä tilanne, jos Miikka Seppänen ei olisi taannoin loukkaantunut. Hänhän ei ole pystynyt pelaamaan sen jälkeen, kun ensimmäinen tehty leikkaus epäonnistui, manageri Perkiö muistuttaa.
Vale, emävale, tilasto?
Tilastojen perusteella nuoren pälkäneläisjoukkueen kausi ei mennyt lainkaan niin kehnosti kuin äkkiseltään luulisi. Tappioputken varjossa Luja-Lukko keräsi tällä kaudella saman verran voittoja kuin viime kaudella ja hävisi vain kolmesti nollilla. Nämäkin 3–0-tappiot tulivat lohkon kärkijoukkueita vastaan. Lisäksi lohko oli kenties jopa astetta kovempi kuin edelliskaudella; Loimaakin vahvisti rivejään vielä kauden aikana entisillä liigapelureilla.
– Siinä valossa kauden tulos näyttäytyy paljon lohdullisemmalta kuin miltä se aluksi tuntui, manageri Perkiö huokaa.
Pudotuspelipaikkaa metsästämään hakeneelle Luja-Lukolle kausi oli kuitenkin siinä määrin raskas, että joukkueen annetaan Perkiön mukaan hengähtää rauhassa ennen kuin ajatuksia siirretään seuraavaan kauteen. Mietittäväksi tulee etenkin se, miten välttää päättyneen kauden tapainen tappiokurimus, josta ei löydetty ulospääsyä.
– Jos positiivisesti ajattelee, niin tämän kauden tappioista tuli paljon oppia sellaisista virheistä, joita ei jatkossa haluta toistaa, Petteri Miettinen sanoo.
Luja-Lukko tähtää edelleen siihen, että sillä on jalkeilla uskottava ja siten vetovoimainen kakkossarjajoukkue, kun uusi liikuntahalli valmistuu Pälkäneelle.
