Keväiset ja aurinkoiset päivät tuovat kesäasukkaat mökeille. Mutta tänä keväänä rannoilla kannattaisi ehkä toivoa paisteen sijaan tasaista sadetta. Vain se saisi järvien pinnat nousemaan niin, etteivät laiturit makaisi loppukesästä pohjassa.
Sekä syksyn sateet että talven pyryt ovat kiertäneet tehokkaasti Sydän-Hämeen. Lumipeite oli parhaimmillaankin vain kymmensenttinen, vaikka muutaman kymmenen kilometrin päässä oli vahvat hanget. Olematon lumikerros on jo sulanut ja haihtunut, eikä siitä ole vedenpintojen nostajaksi normaalikeväiden tapaan.
Vesisateet ovat monena vuonna tulleet jäiseen ja lumettomaan maahan. Sekään ei ole järvien kannalta hyväksi, sillä silloin vesi huuhtoo tehokkaasti mukanaan ravinteet järviä rehevöittämään. Se näkyy sinileväkukintoina, kun levä saa ravinteiden lisäksi myös lämpöä kasvuansa varten.
Viime vuonna leväkukinnot jäivät poikkeuksellisen myöhään. Lautat ajelehtivat mökkirantoihin vasta syys–lokakuussa, kun suuri osa kesäasukkaista oli jo palaillut kotiin. Siitä huolimatta kirkasvetisillä järvillä säikähdettiin laajoja levälauttoja. Tulevana kesänä huoli vesien tilasta voi kasvaa aivan uusiin mittoihin, kun matalat lahdet ja rannat uhkaavat kasvaa umpeen. Eikä veden vähäisyys ainakaan vähennä leväristiä.
Sydän-Hämeen suuret vedet ovat säännöstelemättömiä. Kun pinnat laskevat, syyttävä sormi osoittaa kuitenkin Valkeakoskelle. Ranta-asukkaiden mielestä voimalan läpi virtaa aivan liikaa vettä, joka kuuluisi mökkijärviin.
Valkeakosken voimalaitoksella ryhdyttiin jo helmikuun alusta poikkeusjuoksutuksiin, jotta hillittäisiin pintojen laskua. Vettä ei voi padota Valkeakoskelle, koska myös alapuoliset vesistöt tarvitsevat omansa.
Karkaavasta vedestä on syytetty myös Lempäälän kanavaremonttia ja Nokian patoremonttia. Niiden vuoksi säännösteltyjen järvin pintoja laskettiin syksyllä. Töiden valmistuttua pinnat nousivat tavanomaiselle korkeudelle. Maaliskuussa säännösteltyjen järvien pinnat olivat jo normaalikevättä korkeammalla, koska tänä vuonna ei varauduta tulviin vedenkorkeuksia laskemalla.
Myös leväongelmasta tai happikadosta syytetään helposti ihmisen aikaansaannoksia. Ensimmäisenä vaaditaan tilille jätevedenpuhdistamon purkuputkea, vaikka tällaisen pistekuormituksen merkitys vesiin on nykyisin vähäinen. Paljon suurempi merkitys olisi sillä, mitä tehdään järveen laskevien ojien varrella. Vaikka metsäojat ja maatalous eivät enää kuormita vesistöjä takavuosien tapaan, tekemistä riittää edelleen.
Vedenpintojen lasku uhkaa koetella erityisen ankarasti Kukkiaa. Sen valuma-alue on saanut seudun muiden järvien tapaan poikkeuksellisen vähän sateita. Ongelmaa kasvattaa se, että Kukkian vedet purkautuvat liian nopeasti Kukkiavirran kautta.
Suojeluyhdistys on nostanut virran epäonnistuneen kunnostuksen jälleen kerran esiin. Virtaan jätettiin vuonna 1995 liian syvä uoma, kun sitä palautettiin ennalleen Vihavuoden sahan lopetettua. Normaalitilanteessa kivikkoinen virta pidättelisi vettä, kun pinta laskee matalalle. Virheellisen kunnostuksen vuoksi virran keskellä on syvä uoma, joka kautta vesi karkaa.
Suojeluyhdistys haastoi viime vuoden lopulla ELY-keskusta ja kuntaa mukaan virran korjaukseen. Kirjeeseen ei ole kuulunut vastausta, ja siksi pelättävissä on, että levien ja pintojen laskun nostattama kapina roihahtaa suoraksi toiminnaksi.
Paikalliset isännät turvautuivat jo vuosituhannen taitteessa omatoimisiin ratkaisuihin, kun ympäristöviranomaisilta ei herunut ymmärrystä ja apua. Vihavuoden pohjapatoa nostettiin lisälankuilla ja Kukkian pinta saatiin nousemaan. Kun viranomaiset poistattivat lankut, pinta putosi.
Virran varrella on varauduttu pysyvämpiinkin ratkaisuihin. Kukkianvirran suulle on ajettu valmiiksi muutama kuorma pään kokoisia kiviä. Veden pako rauhoittuisi, jos ne siirrettäisiin uomaan.
