Lukijan runo
Laineiden läiskyntä, räiskyntä
aaltojen liplatus laitoja vasten
perässä leveä, pyörteinen vana
vierellä rannan maisemat vaihtuu
kuin verkkaisna filminä silmissä liukuu
vai liukuuko venho
soutajan selkä kun eestaas heijjaa
ja hauikset keulan saa kohajamaan.
Näin täällä ennen kalassa, kylässä käytiin
kaukaniityillä päiväkaudet heinää tehtiin
ja paatim perässä reikäleipiä narussa uitettiin
seivästyskangen reijjästä suopellon alta
mustia ahvenia paarmasyötillä ongittiin
jyväset myllyhyn kaukaakin kuskattiin
kareja katseltiin, kiviä kierreltiin
saarissa väliin levähettiiin, evästeltiin
tuulia tyynnyteltiin.
Paljon ja kauas kun soutaa ja jaksaa
ja kannasten kautta järveltä järvelle
ihmeitä ihan vesiltä löytää
jälkiä jääkauden, aaltojen, ajan
keskellä selkää, suojassa lukuisten saarten
on laguuni suuri, kaunis ja tyyni
sinne ei yllä aaltojen pauhu
ei mylvintä myrskyn.
Lohkareet valtaisat rantoja vahtii
kuin kiviset peikot ja menninkäiset
pirunkin siellä äsken näin
suuren ja pullean, yks-sarvisen
ja taivolla toinen on ihmeiden ilme
katsehes nosta ja hämmästele
verkkaista leikkiä pilvein ja auringon
kun aamu jo saa tahi hämärtäy ehtoo
ja maiseman kaiken rusko tuo maalailee.
Ka ka ka ka, ka ka ka ka
kukuik kukuik kukuik
ja monta on muuta luotojen liepeillä
lentäjää, melojaa, kaakattajaa
kurkien parvetkin harjoittelee
aurojen mallit on kohdallaan
tienoolle tälle pian hyvästit huikataan.
Sydän-Hämeen kymmenen järven sekä Pälkäneen venetsian suvisoutaja Mikko Kiio elokuussa 2017
