Pysyykö opisto kylissä?

Pälkäneen ja Kangasalan kansalaisopisto-opetuksen nykyisin hoitava Valkeakoski-opisto elää osana kaupungin organisaatiota. Sivistystoimenjohtajaksi siirtynyt rehtori Markku Valkamo vetäytyi opistoasioissa enemmän taustalle ja langat siirtyivät Reeta Tenholan käsiin.

Tavallisen opiskelijan kannalta isomman muutoksen saattaa aiheuttaa se, että opiston päätoimisista opettajista monet ovat lähivuosina siirtymässä eläkkeelle. Heistä moni opettaa taito- ja taideaineita, jotka muodostavat opistotarjonnan kivijalan maaseudulla.

Opisto on vähitellen purkanut kuntatoimistot ja keskittänyt hallintonsa ja henkilöstönsä Valkeakoskelle. Tämä ei ole haitannut opetusta, sillä kansalaisopisto on entiseen tapaan läsnä sekä kuntakeskuksissa että sivukylissä. Mikäli päätoimiset opettajat korvataan tuntiopettajilla, linkki kuntiin ja kyliin kuitenkin ohenee. Keikkaopettaja käy vetämässä omat tuntinsa, muttei tuo kyläläisten terveisiä ja tuntoja opistolle samalla tavalla kuin päätoiminen opettaja.

Tuntiopettajia ei löydy jokaiselle erikoiskurssille – ei varsinkaan sellaisia, jotka ovat valmiita ajelemaan synkässä syysillassa Kuohijoelle tai Ämmätsään. Siksi vaarana on, että opiston opetus keskittyy entistä enemmän sekä maantieteellisesti että sisällöllisesti.

Kylien kudontapiirit ovat kuitenkin tärkeitä harrastajille ja koko kulmakunnalle. Monella kylällä se on viimeinen kunnan tarjoama palvelu. Kangaspuiden äärellä syntyy paljon muutakin kuin mattoja, poppanoita ja laudeliinoja. Kudontapiiri ylläpitää kylälle tärkeää yhteisöä, johon erilaisten ihmisten on helppo lähteä mukaan.

 

Niin kutsuttu Rautajärven malli on taannut sen, että kyliin saadaan epävirallisia opiston asiamiehiä ja jopa entistä enemmän tarjontaa. Opisto kuulee aktiivisesti kylien kurssitoiveita ja lupaa toteuttaa toivotut kurssit, jos kyläläiset värväävät mukaan riittävästi harrastajia.

Samaa mallia on opittu hyödyntämään monella kylällä. Kurssitoivetta ryydittää kummasti se, jos mukana on valmis nimilista osanottajista.

Kylillä tunnetaan ihmiset ja heidän tarpeensa. Siksi kyläläisten on helpompi ideoida kiinnostavia kursseja ja pyytää mukaan myös naapurit ja kylänmiehet. Tutun kutsuun sisältyy pieni velvollisuus: kurssi ei ehkä toteudu, jos en ole omalta osaltani auttamassa sen täyttymistä.

 

Opetuksen järjestämistä helpottaisi olennaisesti se, että mukaan ilmoittauduttaisiin ajoissa. Sähköinen maailma on kuitenkin tehnyt ihmisten elämästä entistä lyhytjänteisempää sinkoilua. Ostokset ja ilmoittautumiset jätetään viime tippaan, koska netin kautta kaikki hoituu helposti ja nopeasti.

Illan tai viikonlopun lyhytkurssit ovat vastaus siihen, että kiireisen ihmisen on vaikea sitoutua pitkäksi aikaa harrastusryhmiin. Opiston toimistolla pitää kuitenkin tietää viimeistään viikkoa ennen kurssin käynnistymistä, onko mukaan lähdössä vähintään seitsemän opiskelijaa. Siinä vaiheessa ehtii vielä perua tarviketilaukset, tilavaraukset ja opettajan, mikäli kurssi ei toteudukaan.

Kangasalla ilmoittautumisia on kertynyt kesän aikana edellisvuosia vilkkaammin ja mahdollisia lisäkurssejakin voidaan suunnitella turvallisin mielin. Pälkäneellä moni turhan moni harrastaja sen sijaan olettaa, että opettaja kyllä tietää jatkoaikeista.