Kukkian suojelu: Viime kesän mittaukset sattuivat vähäisen virtauksen aikaan

Kukkiaan virtaavat ojat ovat melko puhdasvetisiä

Näkymä Rasvakauhan yläpuolelta kaakkoon heinäkuussa ennen niittoa ja syyskuussa niiton jälkeen. Ennen niittoa otetut kopterikuvat on ottanut Ville Havivaara Hämeen Vesiniitosta ja niiton jälkeiset kuvat Karri Jutila Etelä-Hämeen Luonnonsuojelupiiristä.

Näkymä Rasvakauhan lahdelta heinäkuussa ennen niittoa ja syyskuussa niiton jälkeen. Vasemmalla Kanasaari, edessä Holjanlahti. Ennen niittoa otetut kopterikuvat on ottanut Ville Havivaara Hämeen Vesiniitosta ja niiton jälkeiset kuvat Karri Jutila Etelä-Hämeen Luonnonsuojelupiiristä.

Kukkiaan virtaavista ojista ja puroista kesäkuun puolivälissä mitatut ravinnepitoisuudet ovat melko alhaisia. Eniten ravinteita mitattiin Holjanlahden alemmasta ojasta. Sen arvot eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia, koska ojassa oli niin vähän vettä, ettei se virrannut.

Kukkian suojeluyhdistys tutki järven ravinnepitoisuuksia kaksi vuotta sitten. Silloisten tulosten mukaan ravinteita kertyy runsaasti Rautajärven suunnalta. Freshabit Life-hankkeen tänä kesänä teettämissä tutkimuksissa Rautajärven suunnan vedet eivät juurikaan eronneet muista ojista.

– Mutta Rautajärven suunnalta kertyvät kilomäärät ovat huomattavia, koska valuma-alue on suuri ja Kukkiaan virtaavat vesimäärät isoja, Eeva Einola FRESHABIT LIFE IP -hanketta vetävästä Vanajavesikeskuksesta sanoo.

Hän suosittaa, että ensi vuonna purovesiä mitattaisiin kolmeen kertaan: keväällä, kesällä ja syksyllä.

– Nyt kevät ja alkukesä olivat vähäsateisia, ja virtaamat kesäkuun puolivälissä pienimmillään. Syksyn lukemat kertoisivat kokonaiskuormituksesta enemmän, sillä silloin vettä on enemmän liikkeellä.

Kuluvana syksynä mittauksiin ei kuitenkaan enää kannata ryhtyä. Vettä on liikkeellä runsaasti, mutta ravinnepitoisuudet todennäköisesti vähäisiä.

– Runsaat sateet ovat kyllästäneet maan vedellä ja ravinteet ovat jo uuttuneet vesiin. Siksi syyshuippu on ravinnepitoisuuksien osalta jo ohitettu, Einola sanoo.

 

Ojiin kosteikkoja ja laskeutusaltaita

FRESHABIT-hankkeen avulla pyritään vähentämään Kukkiaan päätyvien ravinteiden määrää. Viime kesänä niitettiin karvalehteä Haltianselältä sekä Holjanselän umpeen kasvavia matalikkoja.

Järven rehevöitymisen ja sinileväkukintojen kannalta ratkaiseva ravinne on fosfori. Orgaanisen ja epäorgaanisen fosforin kokonaismäärä oli suurin Holjan ja Kortteenpohjan ojissa, joissa virtaama oli vähäinen. Virtaavista ojista suurimmat fosforipitoisuudet mitattiin Luhtajärvien alajuoksulta.

Ojavesien ravinnepitoisuuksille ei ole asetettu raja-arvoja. Eeva Einola korostaa, että kaikki Kukkialta mitatut arvot ovat melko pieniä.

– Laajoilla viljelyalueella ojavedet ovat paljon väkevämpiä, ja jossain Hollannissa voitaisiin mitata sata- tai jopa tuhatkertaisia arvoja.

Kukkian ojavesien mittaus hoitui joustavasti Lammin biologisen aseman ansiosta, sillä biologinen asema on mukana Freshabit-hankkeessa ja sillä on paljon kokemusta purovesien ravinnetutkimuksista.

– Lammilla Pääjärveen virtaavien purojen ravinnepitoisuuksia mitataan viikoittain. Siellä tiedetään varsin tarkasti, paljonko ja mistä järveen tulee ravinteita. Me emme pääse samanlaiseen tarkkuuteen, mutta jo kevään, kesän ja syksyn mittauksilla saataisiin tarkempi kuva järveen päätyvistä ravinteista.

Mittaukset ohjaavat Kukkialla tehtäviä kunnostustoimia. Ravinteiden huuhtoutumista vähentävien kosteikkojen ja laskeutusaltaiden rakentaminen pyritään aloittamaan sieltä, missä niistä olisi suurin hyöty. Ojien kunnostukseen on tarkoitus ryhtyä ensi kesänä.

Myös tänä vuonna aloitettua vesikasvillisuuden niittoa jatketaan ensi kesänä. Tänä vuonna niittokoneet liikkuivat Haltianselällä sekä Holjansalmessa ja -lahdessa. Ensi kesänä niittoja on suunniteltu ainakin Kortteenpohjaan sekä Majaanlahteen.

– Sopivia niittokohteita voi vinkata tuleville vuosille, Einola sanoo.

Niittojen avulla pyritään parantamaan veden vaihtuvuutta ja ehkäisemään matalien lahtien umpeenkasvua. Vesikasvillisuuden mukana järvestä nousee myös melkoinen määrä eloperäistä ainesta, joka muuten päätyisi rehevöittämään vettä.

Holjansalmi 2017, näkymä ennen niittoa ja syyskuussa niiton jälkeen. Ennen niittoa otetut kopterikuvat on ottanut Ville Havivaara Hämeen Vesiniitosta ja niiton jälkeiset kuvat Karri Jutila Etelä-Hämeen Luonnonsuojelupiiristä.

– Ei kertaluonteinen niitto vielä riitä, mutta sen ansiosta vesikasvillisuus kasvaa hieman heikommin tulevana vuonna, Einola uskoo.

Kukkia on yksi yhdeksästä Pirkanmaan ja Hämeen järvestä, joiden kunnostamiseen saadaan tukea FRESHABIT LIFE IP -hankkeen kautta. Vuoteen 2021 jatkuvalla jättihankkeella pyritään muun muassa vähentämään ravinteiden ja kiintoaineen huuhtoutumista vesiin.

Holjansalmi 2017, näkymä ennen niittoa ja syyskuussa niiton jälkeen. Ennen niittoa otetut kopterikuvat on ottanut Ville Havivaara Hämeen Vesiniitosta ja niiton jälkeiset kuvat Karri Jutila Etelä-Hämeen Luonnonsuojelupiiristä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?