Pälkäneläinen viikkokilpailuperinne uudistuu ensi kesänä. Tähän saakka nuoret yleisurheilijat ovat kokoontuneet kisailemaan joka viikko, ensi kesänä kilpailut järjestetään joka kolmas viikko.
– Paljon isommillakin naapuripaikkakunnilla sarjakisojen määrää on järkevöitetty jo aiemmin. Nyt se on pakko tehdä meilläkin, Mari Kanerva sanoo.
Viikkokisaajien määrä on viime vuosina laskenut. Muutama vuosi sitten kisoissa oli keskimäärin 70 kilpailijaa illassa, viime vuonna enää reilut 40.
– Se on ihan luonnollista, että yleisurheilijoiden määrä pienenee, kun lasten määrä on muutenkin laskenut, Kati Äijälä sanoo.
Lasten myötä vähenevät myös toiminnassa mukana olevat vanhemmat. Viikkokisojen läpivienti vaatii melkoisen määrän ajanottajia, mittamiehiä ja muita toimitsijoita.
– Meiltä löytyy omasta takaa ydinjoukko, joka on mukana viikosta toiseen. Mutta heille tarvittaisiin lisäkäsiä. Sen kummempia toimitsijakursseja tai -kortteja ei tarvita, vaan jokainen osaa mitata ja kellottaa sen mitä viikkokisoissa tarvitsee. Ja siinä ohessa voi myös jaella vinkkejä nuorille, jos itseltä löytyy lajitaustaa, Anna-Maija Aho sanoo.
Luja-Lukon yleisurheilujaostossa tiedetään, että viikkokisat ovat monille vanhemmille tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Kentän laidalle lähdetään tapaamaan tuttuja ja juomaan kahvit kanttiinissa. Mutta tutun kanssa voi lähteä myös mitan ja lanan varteen.
– Toimitsijaksi ei tarvitse ilmoittautua etukäteen eikä sitoutua koko kesäksi. Mutta sitä pitäisi jotenkin saada helpotettua, että ihmiset tarjoutuisivat avuksi niinä iltoina kun ehtivät, Liisa Tyllinen sanoo.
Viidet maastot ja 13 viikkokisat olivat liikaa
Pälkäneen Luja-Lukon yleisurheiluväen kesäkaudesta on tullut aktiiveille turhan työllistävä.
– Viime keväänä oli viidet maastojuoksut ja kesän aikana 13 viikkokilpailut, Mari Kanerva ynnää.
Lisäksi vastattiin toiveisiin, ja järjestettiin lajiopastusta sekä otettiin viisivuotiaiden sarjat kisoihin mukaan. Suomi 100 -juhlavuoden hengessä kisailtiin wanhoissa lajeissa, kuten saksaustyylin korkeushypyssä hiekkakasaan, keihäänheitossa leppäkeihäällä ja 100 metrin paljasjalkajuoksussa. Myös maastojuoksuihin järjestettiin ekstraa, kun seuran mestarit palkittiin komeilla Simo Wannaksen lahjoittamilla pokaaleilla.
Lisäsatsausten toivottiin tuovan lisää kilpailijoita ja toimitsijoita. Niin ei käynyt.
– Pienimpien sarjoista tuli kiitosta ja ehkä jonkin verran osanottajiakin, Mari Kanerva sanoo.
Tulevana keväänä maastojuoksujen määrä karsitaan kolmeen kertaan, joten niistä saadaan vielä sarjakilpailu innokkaimmille juoksijoille. Seuran ja kunnan maastomestaruudet ratkotaan omissa kisoissaan ennen piirin sisulisämaastoja.
– Viime vuosina emme ole oikein onnistuneet innostamaan uusia kilpailijoita kotikunnan ulkopuolelle. Kisailijoiden vanhemmat ovat mukana kuskaamassa ja lähtevät aktiivisemmin mukaan muuhunkin toimintaan, Janita Koivisto sanoo.
Vanhemmat tulevat ja lähtevät lasten mukana
Vanhemmat tulevat seuratoimintaan lastensa mukana. Vain innokkaimmat jatkavat sen jälkeen, kun omat lapset eivät enää ole mukana tai lähtevät kaupunkiseuroihin.
– Se on aivan luonnollista, että junnuja lähtee isompiin seuroihin. Me olemme kasvattajaseura. Työ on tehty hyvin, kun lapset etenevät urheilijan uralla niin, että haluavat siirtyä kaupunkiseuroihin, joista löytyy viestijoukkueita, yhteistreenejä ja valmennusosaamista, Janita Koivisto sanoo.
Myös Pälkäneellä on startattu yleisurheilukerhoja sekä talvella salissa että kesällä kentällä. Ne ovat kuitenkin hiipuneet osanottajapulan vuoksi.
Lisävoimia kaivataan myös jaostoon
Toimitsijoiden lisäksi lisävoimia kaivattaisiin myös yleisurheilujaostoon. Janita Koivisto lupautui puheenjohtajan pestiin vuosi sitten, kun jaoston vetäjä puuttui. Nyt kunnanjohtaja jäi puoleksi vuodeksi opintovapaalle, eikä aika riitä vastuunkantoon seurassa.
– Mukana pyrin olemaan entiseen tapaan, hän lupaa.
Puheenjohtajan lisäksi jaosto etsii rahastonhoitajaa ja kahviovastaavaa kesän viikkokisoihin.
– Kahvila on merkittävä tulonlähde – ja tärkeä palvelu kentälle kokoontuvalle väelle. Kahvilaan voidaan viime kesän tapaan järjestää avuksi muutama nuori, mutta aikuisen vetäjän se tarvitsisi, Anna-Maija Aho sanoo.
Kesän viikkokisat on tarkoitus aloittaa 5. kesäkuuta ja järjestää kolmen viikon välein. Sarjamaastot pidetään huhti–toukokuussa sen mukaan, miten kuntorata sulaa ja kuivuu.
Reunamerkintä
Urheiluseura ei ole sisäpiirin hommia
Vetäjäpula ei ole yksinomaan yleisurheilun tai Pälkäneen pulma. Saman asian kanssa kamppaillaan lähes kaikissa kylissä ja lajeissa.
Kentille muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen palaava tapaa siellä samat huru-ukot, jotka kantoivat vetovastuuta jo 1970- ja 80-luvulla. Pälkäneellä on sentään saatu mukaan seuraavien sukupolvien edustajat. Pilli ja sekuntikello pysyvät kuitenkin kaulassa vain sen aikaa, kun omat lapset kisaavat.
Etenkin pikkupaikkakuntien urheiluharrastukset toimivat niin, että vanhemmat järjestävät liikuntaa lapsilleen. Yleisurheilussa kisojen järjestäminen on helpompaa kuin treenien vetäminen, jossa tarvitaan lajiosaamista ja kasvattajan otetta.
Sarjakisat ovat olleet pikkupaikkakunnalla keino, jolla urheilevat muksut kootaan säännöllisesti kentälle. Lapset asettuvat viivalle ja vanhemmat hoitavat järjestelyn. Tämä perusperiaate vesittyy helposti, jos uudet vanhemmat eivät tunnista tekemisen paikkaa. Saatetaan ajatella, että hommaa pyörittävät osaavammat tekijät, joiden kuvioita ei voi mennä sekoittamaan.
Aktiivit laittavat lapsensa yleisurheilukerhoihin, jotta niihin saataisiin riittävästi osanottajia. Kisoissa he jakavat rutiinilla tehtäviä keskenään, että kaikki lajit saadaan hoidettua.
Sivullinen saattaa kuvitella, että kentillä touhuaa jonkinlainen sisäpiiri, joka ei kaipaa tai halua uusia tekijöitä. Mielikuva on virheellinen, sillä todellisuudessa jokaisen kisan läpivieminen vaatii pientä ihmettä ja jokaisen kerhon toteutuminen on parista lapsesta kiinni.
Mukaan kaivataan kipeästi uusia toimijoita. Lanaan on helppo tarttua, sillä kokeneemmat toimitsijat osaavat neuvoa alkuun.
Sarjakisat ovat harjoituskisoja, joissa ei tarvitse pelätä protesteja ja vastalauseita. Maksuttomat ja leppoisat tapahtumat vetävät kesäaikaan paikkakuntalaisten lisäksi myös mökkiläisiä.
Yleisurheilujaosto on yleisseuran kulmakivi. Vaikka kasvavia lajeja ovat viime vuosina olleet palloilulajit, niidenkin lupaavimmat taiturit ovat kehittäneet ja testanneet nopeuttaan, kestävyyttään, koordinaatiokykyään ja muita ominaisuuksia yleisurheilun parissa.
Pienen paikkakunnan yleisseuran valtti on se, että samassa seurassa voi harrastaa monipuolisesti, eivätkä lajit kadehdi, vaan hyödyntävät toisiaan.
