Sekä Eero Laesterän kirjoituksessa että kunnanjohtaja Härkösen puheenvuoroissa on esiintynyt virheellinen ja harhaanjohtava päätelmä: ”Koulujen säilyttäminen ei ole johtanut väestömäärän kasvuun.” Tai ”Luvut eivät puhu sen puolesta, että koululla olisi merkitystä kylän elinvoimalle”. Kyseessä on tilastollinen fakta, mutta myös harhaanjohtava argumentointivirhe, jolle ei ole mitään perusteita.
Kaupungistumisesta johtuen Suomen maaseutu autioituu. Suomen syntyvyys on alhaisimmillaan vuosikymmeniin. Nämä yhdessä johtavat siihen, että maalaiskuntien väkimäärä auttamatta vähenee. Tämä on maanlaajuinen – jopa globaali – trendi, minkä ei voida katsoa johtuvan yksittäisestä koulusta tai sen säilyttämisestä.
On selvää, että milloin palvelutaso heikkenee – esimerkiksi julkinen liikenne lakkautetaan – autottomat muuttavat lähemmäs palveluita tai työpaikkoja, koska eivät pääse enää töihin. Näin palveluiden lakkauttamisella on selvä kausaalinen yhteys ihmisten poismuuttoon. Nyt päättäjät vetoavat kuitenkin siihen, että palveluiden säilyttämisen nykytasolla olisi tullut kääntää globaali muuttotrendi toisin päin. Tämä on virheellinen väite. Jos maaseudun autioituminen on nykyisestä palvelutasosta huolimatta maanlaajuinen ilmiö, miten päättäjät voivat vedota siihen, että palvelutason säilyttäminen nykyisellään ei ole tarpeellista, sillä se ei ole kääntänyt maanlaajuista trendiä juuri Pälkäneellä? Toki palveluiden säilyttäminen voi hidastaa poismuuttoa, mutta että tässä tilanteessa kääntäisi sen?
Tähän peilaten maistelkaapa noita argumentteja millä tahansa toisella palvelulla: ”Tekojääradan säilyttäminen ei ole saanut Pälkäneen väkilukua kasvamaan”, ”Muuttoluvut eivät puhu sen puolesta, että hammaslääkärillä olisi merkitystä kunnan elinvoimalle” tai ”Kirjasto ei ole saanut ihmisiä muuttamaan Pälkäneelle”. Mikä tahansa palvelu voitaisiin näin lakkauttaa vedoten siihen, että juuri se ei ole saanut väkilukua kasvamaan.
Turun Yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus on julkaissut viime syksynä tutkimuksen: Pirkanmaan Nuorten Tulevaisuuskuvat. Tutkimus tarkastelee 18–30-vuotiaiden pirkanmaalaisnuorten toimeentuloon, asumiseen ja elämätapaan liittyviä tulevaisuudenunelmia. Tutkimus osoittaa, että merkittävä joukko nykynuoria, etenkin yrittäjiksi suunnittelevia, haaveilee edelleen maaseutumaisesta asumisesta. Jos katsotaan suurimpia esteitä unelmien toteutumiselle, niin kirkonkylissä, kyläkeskuksissa tai harvaan asutulla maaseudulla asumisesta unelmoivien toiseksi suurin uhka oman rahan riittävyyden jälkeen on maaseudun palveluiden alasajo.
Tästä voimme päätellä, että palveluiden alasajo ei ainakaan edesauta maallemuuttoa. Päinvastoin. Jos maallemuutto alkaa vihreiden arvojen, yksityisyyden kaipuun isoine tontteineen, kylien yhteisöllisyyden tai minkä tahansa muun syyn vuoksi olla houkutteleva vaihtoehto nykynuorille, niin siinä kohtaa kylien palvelutasolla ja liikenneyhteyksillä on merkitystä. Se voittaa, jolla on siinä vaiheessa tarjottavaa. Pälkäneellä on kohta nykypalveluiden lisäksi kattava valokuituverkko, mikä takaa toimivat tietoliikenneyhteydet myös syrjäseuduilla. Siksi meidän tulisi säilyttää palveluverkko nykyisellään ja olla se houkutteleva vaihtoehto, mikäli muuttoliikkeen suunta alkaa kääntyä.
Tero Ahlqvist
Mikä tutkimus?
Tutkimusraportin[1] joitain kehittämissuosituksia maaseutuun liittyen:
Hyvin monet nuoret kokevat hajautetun yhdyskunta- ja palvelurakenteen hyvänä ja tärkeänä asiana oman tulevaisuutensa kannalta. Kaupunkien taajama-alueilla tämä tarkoittaa muun muassa lähiluonnon säilyttämistä ja tarjontaa myös ”postimerkkikokoa” suuremmista omakotitalotonteista sekä toimivaa kevyen ja julkisen liikenteen verkostoa. Kaupunkitaajamien ulkopuolisilla maaseutualueella se tarkoittaa hajarakentamisen ja omatoimisuuden mahdollisuuksien sekä julkisen liikenne- ja palveluverkon ylläpitämistä.
Harvaan asuttu maaseutu profiloituu monessa mielessä hyvin erityiseksi ja ”äärimmäiseksi” unelmien kohteeksi. Jos yhteiskunnassa tehdään jotakin alkutuotantoon, yrittäjyyteen, omakotitaloasumiseen, julkiseen palveluverkkoon tai sääntelyyn liittyviä ratkaisuja, ne vaikuttavat laajimmin näistä alueista unelmoivien nuorten tulevaisuuteen. Nuoret itse ovat sen hyvin tunnistaneet ja muidenkin on se hyvä muistaa.
Monipuolisista tuloksista voidaan nostaa esille monia mielenkiintoisia havaintoja:[1] (poimittu asian kannalta oleelliset)
- Lähiluonto, rauhallisuus, oma tila ja lähipalvelut ovat nuorten asumisunelmassa erityisen merkityksellisiä asioita. Ne liittyvät myös oman elämäntavan toteuttamismahdollisuuksiin.
- Nuorten unelmien toteutuminen tarkoittaisi melko laajaa muuttoliikettä, sillä puolella nuorista unelmien asuinseutu on muu kuin nykyinen asuinseutu. Pirkanmaan alueet puhuttelevat selvästi erilaisia nuorisoryhmiä, mutta kaikilla niistä on vetovoimaa unelmien kohteena (ks. kuvio 27).
- Aluetyypin osalta puolet nuorista sijoittaa unelmatulevaisuutensa kaupungin ydinkeskustan ulkopuoliselle taajama-alueelle tai lähiöön ja neljännes kaupungin läheiselle maaseutualueelle; kaupungin ydinkeskustasta unelmoi 13 %, harvaan asutusta maaseudusta 8 % ja kirkonkylästä tai kyläkeskuksesta 4 %.
- Nuorten asuinpaikkaunelmien toteutuminen merkitsisi asuinympäristön maaseutumaistumista ja yhdyskuntarakenteen hajautumista nykytilanteeseen verrattuna. Vain kaupunkien läheinen maaseutu (5.100 -> 21.500) ja harvaan asuttu maaseutu (3.900 -> 6.900) ovat unelmien kohdealueina yleisempiä kuin nykyisinä asuinalueina.
- Noin 2/3 nuorista unelmoi omakotitalosta, viidennes kerrostaloasunnosta, 11 % rivitaloasunnosta ja 3 % paritaloasunnosta. Maaseutualueilla sijoittuvissa unelmatulevaisuuksissa omakotitalon osuus on 93-100 %.
- Nuoret unelmoivat valtaosin hyvin väljästi rakennetusta asuinympäristöstä, jossa on omaa tilaa, rauhaa ja yksityisyyttä. Taajama-alueiden ulkopuolella keskimääräinen minimietäisyys naapuriin on yli 200 metriä, harvaan asutulla maaseudulla 1,2 kilometriä. Oman talon haluttu etäisyys naapuriin liittyy lapsuuden asuinympäristöön, nykyiseen asuinympäristöön, elämänvaiheeseen, työuravaiheeseen ja koulutustasoon.
- Tärkeimmät unelmien asuinpaikan lähipalvelut ovat bussipysäkki, postilaatikko, valokuitupohjainen nettiyhteys ja lähikauppa. Palveluiden tarpeellisuutta määrittävät laajimmin työelämä- tilanne, koulutus, sukupuoli ja perhetilanne.
- Unelmien asuinaluetyyppien palvelutarveprofiilit ovat erilaisia. Esimerkiksi kaupunkimaisilta asumisympäristöiltä odotetaan erityisesti terveys-, ravitsemus- ja sisäliikuntapalveluiden läheisyyttä sekä hyviä liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä, kun taas maaseutumaisilta asumisympäristöiltä odotetaan erityisesti koulutuspalveluiden, yhteisöllisten tilojen sekä joidenkin kriittiseksi koettujen palveluiden saatavuutta (lääkäripäivystys, lähikauppa, postilaatikko, pankkiautomaatti).
- Maaseutualueille sijoittuvista tulevaisuuksista unelmoivat nuoret eivät siten odota, että heidän tarvitsemansa palvelut ovat yhtä lähellä kuin kaupunkiympäristöissä. Esimerkiksi kaupunkitulevaisuudesta unelmoivilla nuorilla lähikaupan, alakoulun ja päivähoitopaikan ehdoton maksimietäisyys on keskimäärin 2-3 kilometriä – harvaan asutusta maaseudusta unelmoivilla nuorilla puolestaan 11-12 kilometriä.
- Pirkanmaan eri alueista unelmoivista on erilaisia haasteita. Kaikilla alueilla yleisimmät haasteet liittyvät rahan niukkuuteen ja työpaikan saamiseen ja säilymiseen. Tampereen seudulla korostuvat lisäksi opiskeluun liittyvät haasteet ja muilla alueilla keskittymisen ja maaseudun palveluiden vähentymisen tuomat haasteet ja esteet.
- Alkutuotannosta, yrittäjyydestä tai maaseutuasumisesta unelmoivat nuoret esittävät keskimääräistä enemmän työelämään ja yrityksiin, yhteiskuntaan ja talouteen, asumiseen ja yhdyskunta- ja palvelurakenteeseen sekä kestävään kehitykseen liittyviä keinoja.
- Nykyistä kaupunkimaisemmasta asuinalueesta unelmoivat nuoret esittävät hieman keskimääräistä yleisemmin julkisiin palveluihin ja opiskeluun liittyviä keinoja, nykyistä maaseutumaisemmasta asuinalueesta unelmoivat nuoret puolestaan työelämään ja yrityksiin, asumiseen ja yhdyskuntarakenteeseen, kestävään kehitykseen ja lottovoittoon perustuvia ratkaisuja.
Kommentointi on suljettu.