Virheellistä argumentointia koulukeskustelussa

Tero Ahlqvist polki mielipiteensä kanssa Kukkian ympäri ja Pälkäneen kesänavaukseen.

Sekä Eero Laesterän kirjoituksessa että kunnanjohtaja Härkösen puheenvuoroissa on esiintynyt virheellinen ja harhaanjohtava päätelmä: ”Koulujen säilyttäminen ei ole johtanut väestömäärän kasvuun.” Tai ”Luvut eivät puhu sen puolesta, että koululla olisi merkitystä kylän elinvoimalle”. Kyseessä on tilastollinen fakta, mutta myös harhaanjohtava argumentointivirhe, jolle ei ole mitään perusteita.

Kaupungistumisesta johtuen Suomen maaseutu autioituu. Suomen syntyvyys on alhaisimmillaan vuosikymmeniin. Nämä yhdessä johtavat siihen, että maalaiskuntien väkimäärä auttamatta vähenee. Tämä on maanlaajuinen – jopa globaali – trendi, minkä ei voida katsoa johtuvan yksittäisestä koulusta tai sen säilyttämisestä.

On selvää, että milloin palvelutaso heikkenee – esimerkiksi julkinen liikenne lakkautetaan – autottomat muuttavat lähemmäs palveluita tai työpaikkoja, koska eivät pääse enää töihin. Näin palveluiden lakkauttamisella on selvä kausaalinen yhteys ihmisten poismuuttoon. Nyt päättäjät vetoavat kuitenkin siihen, että palveluiden säilyttämisen nykytasolla olisi tullut kääntää globaali muuttotrendi toisin päin. Tämä on virheellinen väite. Jos maaseudun autioituminen on nykyisestä palvelutasosta huolimatta maanlaajuinen ilmiö, miten päättäjät voivat vedota siihen, että palvelutason säilyttäminen nykyisellään ei ole tarpeellista, sillä se ei ole kääntänyt maanlaajuista trendiä juuri Pälkäneellä? Toki palveluiden säilyttäminen voi hidastaa poismuuttoa, mutta että tässä tilanteessa kääntäisi sen?

Tähän peilaten maistelkaapa noita argumentteja millä tahansa toisella palvelulla: ”Tekojääradan säilyttäminen ei ole saanut Pälkäneen väkilukua kasvamaan”, ”Muuttoluvut eivät puhu sen puolesta, että hammaslääkärillä olisi merkitystä kunnan elinvoimalle” tai ”Kirjasto ei ole saanut ihmisiä muuttamaan Pälkäneelle”. Mikä tahansa palvelu voitaisiin näin lakkauttaa vedoten siihen, että juuri se ei ole saanut väkilukua kasvamaan.

Turun Yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus on julkaissut viime syksynä tutkimuksen: Pirkanmaan Nuorten Tulevaisuuskuvat. Tutkimus tarkastelee 18–30-vuotiaiden pirkanmaalaisnuorten toimeentuloon, asumiseen ja elämätapaan liittyviä tulevaisuudenunelmia. Tutkimus osoittaa, että merkittävä joukko nykynuoria, etenkin yrittäjiksi suunnittelevia, haaveilee edelleen maaseutumaisesta asumisesta. Jos katsotaan suurimpia esteitä unelmien toteutumiselle, niin kirkonkylissä, kyläkeskuksissa tai harvaan asutulla maaseudulla asumisesta unelmoivien toiseksi suurin uhka oman rahan riittävyyden jälkeen on maaseudun palveluiden alasajo.

Tästä voimme päätellä, että palveluiden alasajo ei ainakaan edesauta maallemuuttoa. Päinvastoin. Jos maallemuutto alkaa vihreiden arvojen, yksityisyyden kaipuun isoine tontteineen, kylien yhteisöllisyyden tai minkä tahansa muun syyn vuoksi olla houkutteleva vaihtoehto nykynuorille, niin siinä kohtaa kylien palvelutasolla ja liikenneyhteyksillä on merkitystä. Se voittaa, jolla on siinä vaiheessa tarjottavaa. Pälkäneellä on kohta nykypalveluiden lisäksi kattava valokuituverkko, mikä takaa toimivat tietoliikenneyhteydet myös syrjäseuduilla. Siksi meidän tulisi säilyttää palveluverkko nykyisellään ja olla se houkutteleva vaihtoehto, mikäli muuttoliikkeen suunta alkaa kääntyä.

Tero Ahlqvist

 

Mikä tutkimus?

Kuhmonen, T. & Kinnunen, V. (2017). PIRKANMAAN NUORTEN TULEVAISUUSKUVAT Tutu e-julkaisuja 8/2017. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, Turku.

Tutkimusraportin[1] joitain kehittämissuosituksia maaseutuun liittyen:

Hyvin monet nuoret kokevat hajautetun yhdyskunta- ja palvelurakenteen hyvänä ja tärkeänä asiana oman tulevaisuutensa kannalta. Kaupunkien taajama-alueilla tämä tarkoittaa muun muassa lähiluonnon säilyttämistä ja tarjontaa myös ”postimerkkikokoa” suuremmista omakotitalotonteista sekä toimivaa kevyen ja julkisen liikenteen verkostoa. Kaupunkitaajamien ulkopuolisilla maaseutualueella se tarkoittaa hajarakentamisen ja omatoimisuuden mahdollisuuksien sekä julkisen liikenne- ja palveluverkon ylläpitämistä.

Harvaan asuttu maaseutu profiloituu monessa mielessä hyvin erityiseksi ja ”äärimmäiseksi” unelmien kohteeksi. Jos yhteiskunnassa tehdään jotakin alkutuotantoon, yrittäjyyteen, omakotitaloasumiseen, julkiseen palveluverkkoon tai sääntelyyn liittyviä ratkaisuja, ne vaikuttavat laajimmin näistä alueista unelmoivien nuorten tulevaisuuteen. Nuoret itse ovat sen hyvin tunnistaneet ja muidenkin on se hyvä muistaa.

Monipuolisista tuloksista voidaan nostaa esille monia mielenkiintoisia havaintoja:[1] (poimittu asian kannalta oleelliset)

  • Lähiluonto, rauhallisuus, oma tila ja lähipalvelut ovat nuorten asumisunelmassa erityisen merkityksellisiä asioita. Ne liittyvät myös oman elämäntavan toteuttamismahdollisuuksiin.
  • Nuorten unelmien toteutuminen tarkoittaisi melko laajaa muuttoliikettä, sillä puolella nuorista unelmien asuinseutu on muu kuin nykyinen asuinseutu. Pirkanmaan alueet puhuttelevat selvästi erilaisia nuorisoryhmiä, mutta kaikilla niistä on vetovoimaa unelmien kohteena (ks. kuvio 27).
  • Aluetyypin osalta puolet nuorista sijoittaa unelmatulevaisuutensa kaupungin ydinkeskustan ulkopuoliselle taajama-alueelle tai lähiöön ja neljännes kaupungin läheiselle maaseutualueelle; kaupungin ydinkeskustasta unelmoi 13 %, harvaan asutusta maaseudusta 8 % ja kirkonkylästä tai kyläkeskuksesta 4 %.
  • Nuorten asuinpaikkaunelmien toteutuminen merkitsisi asuinympäristön maaseutumaistumista ja yhdyskuntarakenteen hajautumista nykytilanteeseen verrattuna. Vain kaupunkien läheinen maaseutu (5.100 -> 21.500) ja harvaan asuttu maaseutu (3.900 -> 6.900) ovat unelmien kohdealueina yleisempiä kuin nykyisinä asuinalueina.
  • Noin 2/3 nuorista unelmoi omakotitalosta, viidennes kerrostaloasunnosta, 11 % rivitaloasunnosta ja 3 % paritaloasunnosta. Maaseutualueilla sijoittuvissa unelmatulevaisuuksissa omakotitalon osuus on 93-100 %.
  • Nuoret unelmoivat valtaosin hyvin väljästi rakennetusta asuinympäristöstä, jossa on omaa tilaa, rauhaa ja yksityisyyttä. Taajama-alueiden ulkopuolella keskimääräinen minimietäisyys naapuriin on yli 200 metriä, harvaan asutulla maaseudulla 1,2 kilometriä. Oman talon haluttu etäisyys naapuriin liittyy lapsuuden asuinympäristöön, nykyiseen asuinympäristöön, elämänvaiheeseen, työuravaiheeseen ja koulutustasoon.
  • Tärkeimmät unelmien asuinpaikan lähipalvelut ovat bussipysäkki, postilaatikko, valokuitupohjainen nettiyhteys ja lähikauppa. Palveluiden tarpeellisuutta määrittävät laajimmin työelämä- tilanne, koulutus, sukupuoli ja perhetilanne.
  • Unelmien asuinaluetyyppien palvelutarveprofiilit ovat erilaisia. Esimerkiksi kaupunkimaisilta asumisympäristöiltä odotetaan erityisesti terveys-, ravitsemus- ja sisäliikuntapalveluiden läheisyyttä sekä hyviä liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä, kun taas maaseutumaisilta asumisympäristöiltä odotetaan erityisesti koulutuspalveluiden, yhteisöllisten tilojen sekä joidenkin kriittiseksi koettujen palveluiden saatavuutta (lääkäripäivystys, lähikauppa, postilaatikko, pankkiautomaatti).
  • Maaseutualueille sijoittuvista tulevaisuuksista unelmoivat nuoret eivät siten odota, että heidän tarvitsemansa palvelut ovat yhtä lähellä kuin kaupunkiympäristöissä. Esimerkiksi kaupunkitulevaisuudesta unelmoivilla nuorilla lähikaupan, alakoulun ja päivähoitopaikan ehdoton maksimietäisyys on keskimäärin 2-3 kilometriä – harvaan asutusta maaseudusta unelmoivilla nuorilla puolestaan 11-12 kilometriä.
  • Pirkanmaan eri alueista unelmoivista on erilaisia haasteita. Kaikilla alueilla yleisimmät haasteet liittyvät rahan niukkuuteen ja työpaikan saamiseen ja säilymiseen. Tampereen seudulla korostuvat lisäksi opiskeluun liittyvät haasteet ja muilla alueilla keskittymisen ja maaseudun palveluiden vähentymisen tuomat haasteet ja esteet.
  • Alkutuotannosta, yrittäjyydestä tai maaseutuasumisesta unelmoivat nuoret esittävät keskimääräistä enemmän työelämään ja yrityksiin, yhteiskuntaan ja talouteen, asumiseen ja yhdyskunta- ja palvelurakenteeseen sekä kestävään kehitykseen liittyviä keinoja.
  • Nykyistä kaupunkimaisemmasta asuinalueesta unelmoivat nuoret esittävät hieman keskimääräistä yleisemmin julkisiin palveluihin ja opiskeluun liittyviä keinoja, nykyistä maaseutumaisemmasta asuinalueesta unelmoivat nuoret puolestaan työelämään ja yrityksiin, asumiseen ja yhdyskuntarakenteeseen, kestävään kehitykseen ja lottovoittoon perustuvia ratkaisuja.

Tero Ahlqvist polki mielipiteensä kanssa Kukkian ympäri ja Pälkäneen kesänavaukseen.

Kommentit (5)

  1. Paavo Mustonen

    Valmistujaisviikolla tästä täytyy antaa arvosana kiitettävä. Hyvin perusteltu. Mutta katoavaista on maallinen kunnia. Illalla kohtasin sen kuuluisan ”vartin syvää halveksuntaa”

  2. miikautoslahti

    Huikean hyvä kirjoitus, kiitos. Globaalia trendiä emme pysty kääntämään. Mutta tuo tutkimus osoittaa hyvin, että meidän perheemme ei ole ainoa joka kaipasi pois Tampereelta.

    Muutama prosenttikin maallemuutosta haaveilevia on erittäin merkittävä kohderyhmä. Jos markkinointi kohdistetaan heihin, niin tuosta muutaman prosentin joukosta ei tarvitse saada kuin ALLE PROMILLE innostumaan, jotta Pälkäneen asukasluku saadaan kääntymään kasvuun. Ei meidän tarvitse välittää globaaleista trendeistä, kunhan osaamme houkutella niitä, jotka haluavat kulkea trendien vastaiseen suuntaan.

    Itse olen asunut täysi-ikäiseksi asti Valkeakoskella. Sen jälkeen isommissa kaupungeissa yhteensä kymmenkunta vuotta. Välillä kävimme asumassa kaksi vuotta Aitoossa, mutta veri veti Luopioisiin.

    Sopivaa asuntoa ei kuitenkaan löytynyt ja päätimme kokeilla Tampereen Vuoresta, jota mainostetaan luonnon syleilyssä olevana pikkukaupunkina (näillä mainoslauseilla kasvua saadaan muuten satoja tai välillä jopa yli tuhat asukasta vuodessa). No, ei siellä rakennuspölyn, kylki kylkeen rakennettujen talojen ja huumeruiskujen keskellä tuntunut kovin siltä, että olisi ollut luonnon syleilyssä. Koulukin alkoi paisumaan useiden satojen oppilaiden karjankasvattamoksi.

    Muutama kuukausi sitten löysimme lopulta mieluisan asunnon Luopioisista ja lokakuussa kolmas lapsemme parantanee Luopioisten kirkonkylän syntyvyystilastoja.

    On muistettava, että ei Onkkaala ole vaikkapa tamperelaisten silmissä paljon sen syrjäisempi kylä kuin vaikkapa Luopioinen. Matkaa isompiin kaupunkeihin ja niiden tarjoamiin kattaviin palveluihin on joka tapauksessa paljon. Kaikki Pälkäneen kylät ovat lopulta sijaintinsa puolesta samassa keikkuvassa veneessä. Eivät tamperelaiset city-ystävämme olisi järkyttyneet yhtään sen vähempää, vaikka olisimme kertoneet muuttavamme Luopioisten kirkonkylän sijaan Pälkäneen ”keskustaan”. Mutta kuten tutkimus osoitti, niin suuri joukko olisi valmis tinkimään sijainnista saadakseen asumiseensa näitä perinteisempiä ja luonnollisempia etuja.

    PS: Erittäin monet ovat esittäneet paljon tärkeitä kommentteja kylien puolustukseksi, olen erittäin kiitollinen. Aion palata vielä näihin keskusteltuihin asioihin esittäen samalla konkreettisia ideoita tilanteen muuttamiseksi etenkin tällä itselleni tärkeimmällä Kukkian alueella.

    • miikautoslahti

      Tasapuolisuuden nimissä sanottakoon, että arvostan kyllä myös Laesterän ja Härkösen työtä. Eero on erittäin taitava numeroiden kanssa ja Härkönen tarvittavan jämpti omassa roolissaan.

      Kummankin tehtävä on erittäin haasteellinen ja epäkiitollinen. Eri yrityksissä leikkauksia tehneenä tiedän, että yöunet voivat jäädä huonoiksi ja töiden jälkeen grillatessa punertava naudanpihvi ja täytetyt paprikat näyttävät harmailta.

      Haluan vain omalta osaltani tuoda esille sen potentiaalin, mitä täällä Pälkäneen Itä-puolella pian kolme vuotta kulkeneena olen alueessa nähnyt. Tulevaisuuden potentiaalia ei näe pelkästään menneisyyden numeroita katsomalla

      Kahdentoista vuoden markkinointikokemuksella näen, että tuo potentiaali pitäisi vähintäänkin testata määrätietoisella ja ammattimaisella markkinoinnilla. Enkä nyt tarkoita ammattimaisella markkinoinnilla mainostoimistoja. Nimittäin keskiverto mainostoimisto on kyllä hyvä tuottamaan graafisesti näyttävää materiaalia, mutta ei yleensä osaa kääntää sitä rahaksi.

      Kunnioitan myös Pälkäneen kunnan tekemiä markkinointiponnistuksia, jotka tuntuvat tapahtuvan vajain resurssein ja muiden, kenties painostavienkin, työtehtävien ohessa. Tälläkin on varmasti saatu jo tuloksia. Toivon, että tähänastisten ponnistelujen lisäksi oltaisiin valmiita innostumaan myös uusista ajatuksista.

      Toivon, että koko kunnan alueella innostuttaisiin käyttämään huolellisesti toteutettua markkinointia positiivisena miekkana talousvaikeuksia vastaan. Markkinointiponnistukset eivät yksin riitä, mutta ne voivat onnistuessaan säästää monelta kivuliaalta leikkaukselta.

      • Paavo Mustonen

        Olen jo aiemmin kehunut Härköstä, ja kehuihin voidaan liittää rohkeus. Hän uskalsi julkituoda tahtotilan; elinvoima pyritään turvaamaan Onkkaalassa. Olisi täysin käsittämätön tilanne, että Härkönen olisi laatinut sellaisen säästölistan joka olisi ollut valtuuston- ja hallituksen puheenjohtajien mielestä huono. Niin ei vaan toimita, ja siksi on yks hailee kuka sen listan tarkkaan ottaen kirjoittaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?