Valmisteilla oleva rankka säästöpaketti on pistänyt pälkäneläiset liikkeelle. Kyliensä palveluiden puolesta huolestuneet asukkaat ideoivat ratkaisua perusongelmaan: miten saataisiin uusia asukkaita, jotka kustantavat ja käyttävät palveluita. Kriisitietoisuudesta kertoo se, että rohkeitakaan ideoita ei ammuta suoralta kädeltä alas, vaan tarkastellaan avoimin mielin.
Pari vuotta sitten olisi noussut kapina, jos olisi ehdotettu uutta nimeä Luopioiselle tai vanhan aapiskukkovaakunan palauttamista kunnalle. Nyt molemmat nostettiin esille samassa lehdessä (SHL 6.6.). Seurauksena on kiitosta ja entistä ennakkoluulottomampia ehdotuksia.
Kuntaliitoksen yhteydessä piti tehdä kompromisseja. Ajatus luopioislaisen identiteetin vaalimisesta lumpeenkukkavaakunalla oli kaunis. Mutta kymmenen vuoden päästä asia näyttäytyy jo kovin erilaisena. Kunnan tunnuksena kuuluisi oikeastaan olla seudun ja Suomen historian kannalta merkittävä aapiskukko.
Aapiskukon isä on Daniel Medelplan, jonka veistämillä puulaatoilla ryhdyttiin painamaan katekismusta isovihan aikaan. ”Puuaapisen” 300-vuotisjuhlaa vietetään ensi vuonna, ja sen ansiosta aapiskukon palauttaminen vaakunaksi poikisi kunnalle runsaasti myönteistä huomiota.
Suomesta on tullut pohjoismainen hyvinvointivaltio sivistyksen ansiosta. Lukutaitoa ryhdyttiin opettamaan uskonpuhdistaja Lutherin opit Suomeen tuoneen Agricolan ansiosta. Pälkäne toimi konkreettisena esimerkkinä siitä, miten sivistystä pystyttiin levittämään vaatimattomissakin oloissa. Papit tilasivat paikkakunnalle saapuneelta kirjanpainajalta laatat, joilla voitiin painaa paikkakuntalaisille kristillistä oppikirjaa. Medelplanin ansiosta lukutaito levisi Pälkäneellä historian mustimmalla hetkelläkin. Lukutaitopitäjän asukkaat kuuluivat maan parhaisiin lukijoihin.
Kunnan vaakuna ei ole pelkästään muille esiteltävä tunnus, vaan paikkakunnan historiasta kumpuava symboli. Jokainen voi vaalia kotiseuturakkautta aapiskukko- tai lummeviirillä tai vaikka sukuvaakunalla.
Kuntaliitoksen jälkeen aapiskukkoa ei luovutettu kotiseutuyhdistykselle, joka anoi sen oikeuksia. Siksi vanhan vaakunan palauttaminen onnistuu nyt sujuvasti.
Viime viikon lehdessä oltiin valmiita laittamaan uusiksi myös kylien nimet. Miika Utoslahden ajatuksena on, että Kukkia herättää myönteisempiä mielikuvia kuin Luopioinen. Tätäkään ajatusta ei tyrmätty, vaan päinvastoin ryhdyttiin maistelemaan, voisiko myös Onkkaalan nimetä uusiksi. Kostia ei ole pelkästään virran, vaan myös pohjoismaisittain merkittävän taistelun nimi. Nimenvaihdoksen jälkeen se löytyisi kartoilta samaan tapaan kuin Pultava tai Narva, joista opiskellaan pitkin Eurooppaa samoilla historiantunneilla kuin Kostian taistelusta.
Kylännimien ja vaakunan avulla voidaan herättää mielikuvia, mutta elinvoiman kannalta tärkeämmät asiat ovat syvemmällä maaperässä. Noin puolen metrin syvyydessä.
Parhaillaan koko kuntaan vedettävä valokuitu varmistaa, että Pälkäne pysyy jatkossakin ajan hermoilla. Entistä nopeammat tietoliikenneyhteydet kulkevat vempaimiin ilmateitse, mutta linkkimaston juurelle bitit virtaavat valokuitua pitkin.
Teollistuminen muutti tehdastyön ja jätti valtavat joukot liukuhihnaväkeä työttömiksi. He työllistyivät palveluihin, jotka digitalisaatio nyt mullistaa. Lähivuosikymmeninä useimpien meidän tänään tekemä työ loppuu tai muuttuu täysin toiseksi, koska koneet ja tekoäly hoitavat hommat edullisemmin ja nopeammin.
Digitalisaatio kiihdyttää kaupungistumiskehitystä. Kehittyvät alueet elävät entistä paremmista nettiyhteyksistä, joiden varassa tulevaisuuden autotkin kulkevat. Tyhjenevälle maaseudulle ei rakenneta uusia yhteyksiä samaan tahtiin kuin kasvaviin kaupunkeihin. Mutta maassa valmiina oleva kuitu takaa Pälkäneen kilpailukyvyn asuin- ja yritysympäristönä pitkälle tulevaisuuteen.
